Shannon yrittää Malpasin luokse.
"Mrs Lidderley!" sanoi Marshalt hitaasti. "Millainen nainen hän oli?"
"Hän oli pieni olento." Tongerin silmät olivat kiintyneet hajamielisen
näköisinä salapoliisiin. "Mutta voimia hänellä totisesti oli!"
Marshaltilta pääsi helpotuksen huokaus.
"Pienikö? Silloin hän oli petturi. Luultavasti hän tunsi Lidderleyt.
Viimeksi, kun sain tietoja Etelä-Afrikasta, oli mrs Lidderley hyvin
sairas." Hän katsoi tiukasti palvelijaansa. "Sinähän tunsit Lidderleyt,
Tonger?"
"En tuntenut mrs Lidderleytä. Se vanhapoika meni naimisiin sen jälkeen,
kuin olimme lähteneet Kapkaupungista", sanoi Tonger, "jos se on Julius
Lidderley, ketä tarkoitatte. Joka tapauksessa heitin sen naisen ulos."
"Kysyitkö hänen osoitettaan — missä hän asui?"
"Kuka minä olen, että kysyisin jonkun juopuneen naisen osoitetta?"
kysyi Tonger otsaansa rypistäen. "Ei, Lacy..."
"Mr Marshalt, tuhat tulimmaista!" karjaisi toinen.. "Kuinka monta
kertaa minun täytyy sanoa sinulle, Tonger?"
"Se pujahti ulos", sanoi toinen hämmentymättä.
"Seuraa sitten sen esimerkkiä", murisi Lacy Marshalt ja paukahdutti
oven kiinni palvelijansa perästä, joka ei osannut osoittaa hänelle
asiaankuuluvaa kunnioitusta.
"Tuo mies raivostuttaa minut äärimmäisyyksiin saakka", sanoi hän. "Hän
on ollut palveluksessani niin monia vuosia, ja on kylläkin totta, että
me olimme 'Lacy' ja 'Jim' toisillemme entisaikaan, ja se tekee asian
vaikeammaksi. Minusta tuntuu kauhean typerältä, kun minun täytyy vaatia
häntä osoittamaan minulle hieman kohteliaisuutta, mutta te näette itse,
kuinka tavattoman nolostuttava tuo vilkas mr Tonger voi olla."
Dick nauroi. Hän oli ollut näytelmän huvitettuna katselijana. Tonger
oli tyyppi, jonka hän oli tavannut aikaisemmin toisissa talouksissa
— lempikoira, jota kellään ei ole sydäntä hävittää sen ikävistä
ominaisuuksista huolimatta.
"Mitä Malpasiin tulee", jatkoi Marshalt, "niin minä en tiedä hänestä
mitään. Hän voi olla, ja luultavasti onkin, joku, jonka liikavarpaille
minä olen astunut johonkin aikaan elämässäni, mutta jos minun on
palautettava mieleeni kaikki siihen luokkaan kuuluvat henkilöt, niin
saisin epäillä ainakin sataa ihmistä! Tiedättekö ehkä, millainen hän on
näöltään?"
"En ainakaan niin paljoa, että voisitte hänet siitä tuntea", sanoi
Dick. "Ainoa asia, minkä tiedän, on, että hän on vanhahko mies
ja hyvin ruma ja että hän antoi eräälle kabarettilaulajattarelle
tehtäväksi häiritä teitä, mikä tehtävä minusta tuskin näytti maksavan
vaivaa, jollei teillä ole jotakin erikoista vastenmielisyyttä
kabarettilaulajattaria kohtaan."
Lacy Marshalt asteli edestakaisin suuressa salongissa kädet selän
takana ja leuka rintaa vastaan painettuna.
"Koko asia on minusta selittämätön", sanoi hän ottaen uutiset vastaan
kylmäverisemmin, kuin Dick oli odottanut, "ja voin vain kuvitella,
että olen joskus kauan sitten loukannut Malpasia niin kovin, ettei hän
voi antaa sitä anteeksi. Miksi ette mene hänen puheilleen, kapteeni
Shannon?" kysyi hän ja lisäsi nopeasti: "On rohkeata minun puoleltani
tehdä teille ehdotuksia! Mutta olen utelias saamaan selville, kuka tämä
herrasmies on."
Mutta Dick Shannon oli jo omasta puolestaan tehnyt päätöksen käydä
katsomassa salaperäistä mr Malpasia, joten Marshaltin ehdotus oli
tarpeeton.
Tonger oli odottamassa hallissa, kun hän tuli ulos, ja avasi hänelle
ulko-oven.
"Tuleeko joku joutumaan pinteeseen?" kysyi hän hilpeästi. "Meillä
on keittäjätär, jota ilman voisimme olla. Tulkaa jonakin päivänä
maistamaan hänen piirakoltaan!"
Dick meni ulos Portman Squarelle nauraa hykertäen. Hän kulki viereisen
talon ovelle ja katseli kiiltäviä ikkunoita. Tämä ei ollut hänen
ensimmäinen käyntinsä kummallisen mr Malpasin asunnolla, mutta hän ei
ollut koskaan ennen pyrkinyt keskustelemaan tämän kanssa. Hän etsi
soittokelloa, ei löytänyt sitä ja koputti ovea. Ei kuulunut mitään
vastausta. Hän koputti lujemmin ja hätkähti, kun aivan hänen korvansa
vierestä kuuluva ääni kysyi: "Kuka siellä?"
Hän katseli ympärilleen ymmällään. Ketään ei näkynyt kahtakymmentä
metriä lähempänä, mutta kuitenkin tuo ääni... Ja sitten hän huomasi
sisäänkäytävän pylväässä olevan, ristikon peittämän aukon ja löysi
arvoituksen ratkaisun. Tämän ristikon takana oli kovaääninen puhelin.
"Minä olen kapteeni Richard Shannon Scotland Yardista ja tahtoisin
puhutella mr Malpasia", sanoi hän kohdistaen sanansa näkymättömään
kojeeseen.
"Ette saa!" murisi ääni, ja Dick kuuli heikon raksahduksen.
Dick koputti uudelleen, mutta vaikka hän odotti viisi minuuttia, ei
mikään ääni puhunut hänelle enää pylväästä, ja ovi ei antanut perään
hänen koettaessaan työntää sen auki. Täytyi olla jokin keino päästä
kosketuksiin tämän miehen kanssa, ja hänen ensimmäisenä tehtävänään
oli tutkia puhelinluettelo. Malpas-nimistä henkilöä ei kuitenkaan
esiintynyt Portman Squaren asukkaiden joukossa, ja hän palasi
asuntoonsa jonkin verran nolostuneena. Päivä ei kuitenkaan ollut
kulunut tuloksettomasti. Hän oli tavannut Repaleprinsessan — ei enää
repaleisena — ja tiesi, mistä tämä oli löydettävissä. Dick Shannon oli
päättänyt, että hän löytyisi, ja löytyisi niin usein, kuin hän voisi
käydä hänen luonaan sopivaisuussääntöjä loukkaamatta.