_Rakas Seni!_
Kirjoitit, ett‰ se on tapahtunut ja ett‰ se oli v‰ltt‰m‰ttˆmyys.
Sen min‰ kyll‰ uskon. Eik‰h‰n siin‰ mik‰ auta. Kun nyt vain olisit
mahdollisimman paljon voittanut.
Yht‰ vain pelk‰‰n, ett‰ rahat voivat olla vaarallisia sinun
k‰siss‰si. Varo sit‰, rakas yst‰v‰. Ota huomioon se, ett‰ ne kerran
loppuvat, ‰l‰k‰ anna sen sitten mieleesi vaikuttaa. P‰iv‰ kuin
p‰iv‰.
Ja laske se, mink‰laisen tahdin tulevan vaimosi suhteen voit
kauimmin s‰ilytt‰‰. Ihaninta, jos voit olla toveri. Kerro silloin
h‰nelle vaikka kaikki, jos h‰n on kypsynyt, mutta ellei, niin
varustaudu. Ole rehellisesti sit‰, mit‰ tunnet, ettei pettymyksi‰
tapahdu. Minulta, minulta puuttui tahtia. Ja se tuli siit‰, kun
unohdin, ett‰ olin tekemisiss‰ vieraan kanssa, enk‰ jaksanut
hillit‰ itse‰ni. Toiset eiv‰t sit‰ ymm‰rr‰. Niilt‰ puuttuu
mielikuvitusta. Niit‰ kohtaan on tahti parhain. --
Kun se tunto, ett‰ sin‰ menet ja j‰t‰t minut, vakiutui minussa,
levisi ymp‰rilleni kuin kuoleman rauha.
Nyt oli siis lopussa kaikki se kaunis, joka minun el‰m‰lleni arvon
antoi. Mit‰ min‰ elin, elin vain siin‰, muu ei mit‰‰n ollut.
Mutta on jotakin suurta meid‰n yl‰puolellamme, jonkinlainen oikeus,
johon meid‰n t‰ytyy sanatonna alistua. Se on kuin kuolema, jolle
emme mit‰‰n taida. Pienet pyyteet vaikenevat. On niin selv‰‰.
Onkohan kuolemakin yht‰ selv‰‰?
Rykimiseni on kiihtynyt. Voi sattua, ett‰ t‰m‰ on viimeinen
talveni. Voi sattua toisinkin. Jos se sattuisi, niin ei mit‰‰n
mielenosoituksia. Anna niiden itseksens‰ pist‰‰ minut hautaan.
Tied‰nh‰n min‰ sinut ja tied‰n niin tarkkaan kaiken eletyn. Enk‰
sit‰ kadu.
Olen ollut monta kertaa hyvin onnellinen. Mutta miksi siit‰ nyt
puhuisin?