_Rakas Seni!_
Hyv‰, ett‰ kaikki on onnellisesti ohi. Minun t‰ytyy nyt tavata
sinua, maksoipa vaikka henkeni.
Rahoista tuli t‰‰ll‰ aika sota. Mieheni raivosi kuin hullu.
Mutta en sanonut, minne min‰ ne panin, ja sin‰ k‰sit‰t, mink‰lainen
raaka mies voi olla.
Nyt on k‰rsitty k‰rsitt‰v‰. Olen taas ylh‰‰ll‰. Mutta min‰ vannoin
itsekseni, ett‰ sovitukseksi t‰ytyy minun saada tavata sinua.
Kun tulee tilaisuus, pist‰ydyn junaan ja karkaan. S‰hkˆt‰n
matkalta, ett‰ nyt tulen.
Minun t‰ytyy p‰‰st‰. Olen k‰ynyt kuin sairaaksi. Usein puristan
nyrkki‰ni ja tuntuu kuin syd‰n lakkaisi lyˆm‰st‰. ÷isin
v‰‰ntelehdin vuoteellani ja puristelen rintojani tuskissani
ja lep‰‰n sitten liikkumattomana ja katselen pime‰‰n. Mitk‰‰n
ajatukset eiv‰t silloin mielt‰ni hyvit‰. On jotakin v‰‰r‰‰
el‰m‰ss‰, jota en k‰sit‰.
Kuulin mieheni sanovan t‰ss‰ joku p‰iv‰ sitten er‰‰lle vieraalleen:
"Muutamat naiset ovat kyll‰stym‰ttˆmi‰, lienee veress‰ vika."
Ehk‰ h‰n ajatteli minua. H‰n luulee minua er‰‰seen
konttoripalvelijaan. Eih‰n siin‰ mit‰‰n ole, mutta luulkoon.
Hiivin pois kuuntelemasta ja ajattelin viel‰ niit‰ sanoja.
En luule, ett‰ olen kyll‰stym‰tˆn, mutta t‰ytyyh‰n olla joku,
jota rakastaa, muuten ei aika kulu t‰ss‰ toivottomassa el‰m‰ss‰.
Ymm‰rr‰n kyll‰ niit‰, jotka ovat siveellisi‰, mutta niill‰ on
kai aina kiirett‰ tyˆt‰ tahi ovat sitten hyvin rauhallisia ja
tyytyv‰isi‰ ihmisi‰.
Myˆhemmin. Kuule, rakas yst‰v‰. Sattumalta sain rahoja k‰siini.
Matkustan ylihuomenna. Silloin sopii. Mies matkustaa asioilleen. Se
sattui ihanasti. Siis torstaita vasten olen luonasi.
Mink‰lainen lienee asuntosi, mink‰lainen s‰nkysi, mink‰laista
kaikki?
Tule siis iltajunalle vastaan. Torstaina.
ƒl‰ muita yˆksi luoksesi ota. Eth‰n, rakas? Kaipaan luoksesi,
vierellesi. Sinun k‰tesikin on niin vahva. Muistan kuinka siin‰
suonet kulkevat.
Jos sinulla ei ole kotona mit‰‰n v‰kev‰mp‰‰, niin k‰y ostamassa,
niin juhlimme. Rahoja minulla on ja saat mit‰ ylitse j‰‰, jos
tahdot.
Minulla on uusi, ihana alushame. Saat sitten n‰hd‰. Se on
keltainen, silkkinen. Se on kuin vangituista auringons‰teist‰,
jotka kaipaavat pois maasta.
Kun on vain yksi el‰m‰, olisi meid‰n pit‰nyt saada olla enemm‰n
yhdess‰.
Mutta se ei ole autettavissa ja siksi on turhaa sit‰ surra.
N‰kemiin, rakkaani!
_Nettasi_.