Aurinko paistoi kirkkaana sein‰lle, kun Herman raotti silm‰luomiansa.
H‰n muisti, miss‰ h‰n oli, ja suu vet‰ytyi hymyyn.
H‰n k‰‰nsi hiukan p‰‰t‰ns‰. Aliina lep‰si viel‰ t‰ydess‰ unessa, kasvot
puoliksi tyynyyn hautautuneina. Auringon s‰teet s‰rkyiv‰t h‰nen
hiuksiinsa, jotka sekavina v‰l‰hteliv‰t tyynylle. Herman otti suortuvan
ja kiersi sit‰ sormiensa ymp‰ri. Se oli kevytt‰ ja hienoa kuin silkki.
H‰n katseli Aliinan kasvoja, h‰nen ihonsa tuoretta v‰ri‰, katseli
silm‰luomien varmaa kaarta.
"Mit‰h‰n lienee liikkunut tuon otsan takana?"
"Eip‰ paljoakaan, ja mit‰ se sitten haittasi."
Mutta kuinka h‰nen suunsa oli raollaan. Seh‰n se teki sen ilmeettˆm‰n
vaikutuksen.
H‰n painoi huulensa Aliinan suulle. Aliina kiersi paljaan k‰sivarren
h‰nen kaulallensa.
"Nuku viel‰, nuku."
H‰n piteli h‰nt‰ kuin pient‰ lasta luonansa.
"Nuku viel‰."
Aliina painoi silm‰ns‰ kiinni ja nukkui. Herman siirsi h‰net luotansa.
Sep‰ se oli se suu. Nyt se on kiinni.
Herman k‰‰ntyi ja kurottautui ottamaan pˆyd‰lt‰ sikarin, joka siin‰
h‰nt‰ odotti.
Savu kohosi harmaana ja hienona. Hermanin silm‰luomet painuivat
raolleen.
"No, ajatukset."
Mutta ajatukset eiv‰t liikahtaneet. Ja Hermanin katse pilkisti iloisena
silm‰luomien raoista.
H‰n liikahti noustakseen ylˆs.
"Joko sin‰ l‰hdet?"
"T‰ytyy."
"Ei t‰ydy, ota minut syliisi ensin."
Paidan l‰pi tuntui h‰nen ruumiinsa l‰mpˆ.
"Tukkasi on ihmeellinen, se kun kimmelt‰‰."
"Sin‰ sotket sen. Ei saa sotkea."
Aliina nirpisti huuliansa, ja silm‰t loistivat.
"Se on veress‰ h‰nell‰ tuo -- ihanaa -- kunhan ei pilaantuisi, ett‰
jaksaisi kauemminkin vieh‰tt‰‰", ajatteli Herman katsellessaan h‰nt‰.
"Tule t‰n‰ iltana, tuletko?"
"En tied‰, riippuu --"
"Ei saa riippua!"
Herman astui ulos nuorena. Korkeana kaareutui taivas. Rauhallisena
levisi maa sen alla omine asukkaineen, omine pienine el‰m‰nmuotoineen.
Tahi pieninekˆ? Rikkaine ja kummallisine.
Maan pinta kuohui el‰m‰‰, levotonta, vaihtuvaa. Sama el‰m‰n kiertokulku
kaikkialla. Sama sykint‰ syv‰lt‰ maan syd‰mest‰ t‰nne, t‰nne h‰nen
syd‰meens‰ saakka.
H‰nen syd‰mens‰, joka tunsi terveen‰ el‰m‰n nyt. Ihanata.
Vai aamun kirkas kajastusko el‰m‰n sellaiseksi v‰ritti?
Vai oliko se sellaista? Niin kaunistako, niin kaunistako ihmissyd‰men
terve lyˆnti?