Samuel Cröell. Törnskjöld, vouteja, vallesmanneja ja sotamiehiä.
TÖRNSKJÖLD (piiska kädessä): Tyhjä kylä: ei ainoatakaan elävää sielua;
kaikki siis täältäkin karkuun lähteneet. Kirotut moukat!
1:NEN VOUTI: Tuoll' on joku, tuolla kiven luona.
TÖRNSKJÖLD: Ohoi! Kuka siellä?
SAMUEL CRÖELL: Oikeuden palvelija.
MUUT: Samuel Cröell!
SAMUEL CRÖELL: Minä hain sinua, Törnskjöld. Hyvä. että tulit minua
vastaan.
TÖRNSKJÖLD: Vai hait sinä minua ja minä tulin sinun etees.
1:NEN VOUTI: Hänellä on väkijoukko takanansa. Varokaa itseänne kaikki.
Tää on ansa meille.
SAMUEL CRÖELL: Sinulle on tällä kertaa asiata.
2:NEN VOUTI: Puhuttele häntä ystävällisesti.
1:NEN VOUTI: Hän antaa merkin ja joka suunnalta saamme nuolia
silmillemme.
TÖRNSKJÖLD: Sano asiasi.
SAMUEL CRÖELL: Kuninkaan nimessä kiellän sinua toimittamasta sotaväen
ottoja noiden voutien seurassa. Mitään ylöskantoja ette saa toimittaa
näissä tilaisuuksissa. Olette kuin pedot kansan niskassa. Taas olette
kantaneet laittomia ruplaverojanne. Tietäkää siis, että tänäpäivänä
olen julistanut ne kaikki laittomiksi ja vapauttanut talonpojat niistä.
Saatte kääntyä takasin.--Onko sinun kylmä, Törnskjöld. koska vapiset?
1:NEN VOUTI: No, kun on sinulla kerran semmoinen valta.--Me kannamme
mitä meille vanhastaan on kuulunut.
SAMUEL CRÖELL: Tästä lähin se ei kuulu enää teille.
TÖRNSKJÖLD: Kuninkaallinen viskaali, sallinette minun sentään toimittaa
väenottoa hänen majesteettinsa armeijaan.
SAMUEL CRÖELL: Kuninkaan nimessä kiellän sinua tulemasta rumpuinesi
kansanjoukkoon niinkuin haukka varpusten niskaan. Kihlakunnittain sinun
täytyy ensin kutsua kokoon väki määräpäiväksi. Kaikki tämmöiset
sotaväen otot, ilman mitään ilmoitusta, ovat laittomia. Saat siis
sinäkin kääntyä takaisin ja toimittaa asiasi vasta paremmin. Tulet
uudestaan syytettäväksi.
2:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Älä ylly, vaikka ärsyttääkin.
TÖRNSKJÖLD (vallesmanneille): Menkää, tiedustelkaa, kuinka monta
hänellä on jousimiestä ja onko pyssyjä. (Samuel Cröellille): Näyttänet
minulle kuitenkin, onko täällä paljonkin sinulla sotakuntoista
nuorisoa.
SAMUEL CRÖELL: Katso itse, täällä ei ole yhtäkään.
TÖRNSKJÖLD: Leikki pois. Käske esiin vaan; kaikessa ystävyydessä tässä
tarkastaisimme.
SAMUEL CRÖELL: Tässä ei ole muita kuin minä ja minun valtakirjani. Mitä
te kiertelette minua kuin kissat kuumaa puuroa. Kaikessa
ystävyydessäkö?
1:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Hän tahtoo saada meitä tekemään
väkivaltaa sitten kantaakseen meidän päällemme.
TÖRNSKJÖLD: Se on selvä. Hänellä ei ole mitään asetta. Ohoo, älä luule
meitä niin herkkäuskoisiksi, käärme! (Samuel Cröellille): Jos olet
yksin, Samuel, niin tule meidän seurassamme. Meillä on hyvät hevoset.
Miksi aina riitelisimme, johan niihin kyllästyykin.
SAMUEL CRÖELL: Onko ystävällinen puheesi vilpitön, en tiedä. Mutta
monta kertaa olen sinua ajatellut ja minun tulee surku sinua, että niin
paljon olet saanut vastoinkäymisiä kokea. Sanovat kovan onnen sinua jo
lapsuudessa seuranneen, äsken kadotit virkasikin. Usko minua, ei se
ollut helppoa minullekaan.
TÖRNSKJÖLD: Hm, hm. vai ei ollut sinullekaan.
SAMUEL CRÖELL: Sinä näytät taipuisalta. Toivotaanpa siis, että kaikki
onnettomuutesi ovat päättyneet. Tuohon käteen, Törnskjöld!
VALLESMANNI: Ei ole ketään koko kylässä. Pakenijain selvät jäljet
veivät itään käsin.
TÖRNSKJÖLD (juoksee Samuel Cröellin päälle, jota alkaa lyödä piiskalla.
1 ja 2:nen vouti pidättävät Törnskjöldiä väkivoimalla.)
1:NEN VOUTI: Malttakaa, malttakaa, herran tähden, hän on kuninkaan
valtuutettu!
TÖRNSKJÖLD: Päästäkää minut irti!--Sinä, Samuel.--minun elämäni olet
sinä myrkyttänyt. Kaikki toiveeni olet sinä ruhjonut, kaiken
tulevaisuuteni särkenyt. Niinkuin kyykäärme olet sinä ollut minun
tielläni--ja saitpa, saitpa, minua pistetyksi.
SAMUEL CRÖELL: Usko minua, kun sinulle on tapahtunut oikeus, on se
sinulle parasta mitä tapahtua voi. Maaherran virkasi tuomitsi sinulta
hänen majesteettinsa, enkä minä. Minä ajoin vaan oikeuden asiaa. Ja
aijon ajaa vastakin.
TÖRNSKJÖLD (ryöstäytyy irti): Niinpä tapahtukoon sinullekin kerran
oikeus! (Lyöpi piiskalla, mutta otetaan jälleen kiinni.)
SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld, Törnskjöld, hillitse mielesi. Jaksatko
vastata teoistasi.
TÖRNSKJÖLD: Päästäkää minut irti, sanon. Te olette minun todistajani.
Me tulimme sotaväen kirjoitusta toimittamaan, mutta tämä kansan
villitsijä ennättää joka paikkaan meidän edellämme ja me löydämme kylät
tyhjinä. Jos ette anna minun piiskata häntä, niin vangitkaa minun
vastuullani: sitokaa kädet ja jalat ja viekää linnaan. Niin totta kuin
elän on meillä oikeus se tehdä. (Päästetään irti): No viskaali, tulitko
kerrankin kiinni. Sinä asetusten tuntija, muistat kai mitä sanotaan
hänen majesteettinsa sotaväenoton häiritsemisestä. Sinä olet vielä
pahempaa tehnyt, sinä olet auttanut kaikki pakenemaan! Asetus ei tee
poikkeusta viskaaleja varten. Kerran sinä tuomittiin kuolemaan
petoksistasi. Silloin luikertelit irti kahleistasi. Vieläkö nytkin
luikertelet!
SAMUEL CRÖELL: Koetin kaikin voimin estää heidän pakoansa.
TÖRNSKJÖLD: Valehtelet! Sotamiehet, sitokaa hänen kätensä!
(Samuel Cröell sidotaan).
1:NEN VOUTI: Tämä juttu loppui somemmin kuin luulinkaan.
2:NEN VOUTI: Hyvän rekryytin sai sotakomissarjus.
SAMUEL CRÖELL: Törnskjöld, etkö luule, että kerran minua kysytään
Ruotsissa. Silloin sinun on tuleminen tilille. Sinä tiedät, että teet
minulle vääryyttä, etkö usko että oikeus on kerran tapahtuva!
TÖRNSKJÖLD: Kuninkaallisen asetuksen mukaan sinut vangitsin ja nyt
linnaan heitän odottamaan tuomiotas. Olet kansan villitsijä, kuninkaan
pettäjä. Te kaikki olette minun todistajani.
MUUT: Olemme.
TÖRNSKJÖLD: Kuulitko Samuel?--Nyt tapahtuu sinulle oikeus! Eteenpäin
sotamiehet! Käkisalmeen tämän kavaltajan kanssa!
2:NEN VOUTI (mennessä): Tulipa kerran kiinni!
1:NEN VOUTI (samoin): Tulit itse surman suuhun, houkka! Kyllä nyt
kiinni pysytkin.
(Vievät Samuel Cröelliä. pahoin pidellen).
Esirippu.