Sofia. Samuel Cröell.
Kohtauksen kestäessä kuuluu rummun päristyksiä,
soittoa ja hurraahuutoja.
SOFIA (perällä) Samuel!
SAMUEL CRÖELL: Sofia, sinä?
SOFIA: Nyt juuri laivalla Tukholmasta Jöranin seurassa. Kaikki on
siellä muuttunut: Kristiina itse on valtaistuimella.
SAMUEL CRÖELL: Kuinka tänne löysit? Tämä on vaarallinen paikka meille.
Äsken juuri olivat päälle tulemassa miekkoinensa.
SOFIA: Tulin sinua varoittamaan; Itse Mörner on tulossa. Joudu pois
täältä.
SAMUEL CRÖELL: Sen tiedän, ja häntä juuri odotankin. Sanoivat äsken,
että hän jo olisi näkyvissä.
SOFIA: Varovasti, varovasti, Samuel! Et aavista mimmoiset monimutkaiset
suhteiden langat nykyjään on Tukholman hovissa. Aateliston valta yhä
kasvaa.
SAMUEL CRÖELL: Mutta laki varkaita ja ryöväreitä vastaan on yhä
muuttumaton, tiemmä.
SOFIA: Sanon vaan: ole varovainen. Erittäinkin anna Mörnerin olla
rauhassa. Hän on hovin suosiossa. Samoin Metstake, sota-ansioittensa
vuoksi.
SAMUEL CRÖELL: Mutta hän on syyllisistä syyllisin. Hän ja Mörner.
SOFIA: Juuri niitä kahta et saa kajota. Oh, Samuel, minä tiedän niin
varmaan--niin varmaan, että niin on. Sinä et ymmärrä niitä asioita.
Tukholmassa puhuvat Metstakesta paljon ja hänen sukkeluutensa ovat
vielä päiväjärjestyksessä. Mutta joskin häntä, niin ei ainakaan
Mörneriä, hovin nimenomaista suosikkia. Nyt erittäinkin, kun Kristiina
on valtaistuimella. Hän on Suomeen lähetetty vaan parantamaan rappiolle
joutuneita raha-asioitansa. Muuten eivät olisi hänestä tahtoneet
luopua. Hän oli siellä kaiken seuran henki ja ilo. Ah, Samuel, niitä on
niin paljon, paljon asianhaaroja ja suhteita, joista et mitään tiedä.
SAMUEL CRÖELL: Sanoitko että parantamaan raha-asioitansa?
SOFIA: Niin. Luuletko, että häntä muuten olisi tämmöiseen erämaahan
lähetetty.
SAMUEL CRÖELL: Mutta kuinka erämaassa voi raha-asiansa parantaa?
SOFIA: Ah, Samuel, he katsovat Tukholmassakin näitä asioita sormien
läpitse. Yleisesti kyllä kielletään, mutta yksityisesti myönnetään
suosikeille vaikka mitä.
SAMUEL CRÖELL: Se ei ole mahdollista. Ruotsinko jalo hallitus--?
SOFIA: Mutta ymmärräthän,--jollakinhan täytyy palkita kotiin palanneet
sotaherrat ja ylimykset.
SAMUEL CRÖELL: Ja miksi olisin minä sitten virkaani nimitetty?
SOFIA: Ei olekaan aikomus, että sinä ottaisit asian noin kuumasti.
Voithan syyttää noita vähempiä, vouteja ja vaikka lainlukijoita. Mutta
Törnskjöldiä ennen muita. Hän on kaiken alku. Miksi sinä tahdot saada
ansaan juuri kaikkein ylimpiä. Tukholmassa ei sitä odoteta, ja sinä
voit tulla hallitukselle epämukavaksi.
SAMUEL CRÖELL: Älä ota minulta uskoani, Sofia. Oikeushan juuri siinä
onkin, ettei tee erotusta ylhäisen ja alhaisen välillä, vaan molemmat
mitataan samalla mitalla.
SOFIA: Sinä teet itsesi ylemmäksi kaikkia.
SAMUEL CRÖELL: Ainoastaan ylemmäksi varkaita ja ryöväriä.
SOFIA: Hm. Missä on raja niille!
SAMUEL CRÖELL: Jossakinhan täytyy olla korkeimman oikeuden paikan. Laki
on annettu: täytyyhän olla siellä hallituksessa joku korkein, joka
sydämmensä pohjasta tahtoo, että tämä laki täyttyisi. Se täytyy olla
siellä jossain, vaikket sinä näe. No, jollei Kristiina,--hän on heikko
nainen,--niin joku, joka hänen jälkeensä tulee, tai joka on hänen
vieressänsä. Sen korkeimman, oikeamielisen hallituksen palvelija olen
minä ja siltä olen minä saanut valtakirjan.
SOFIA: Suuri lapsi!
SAMUEL CRÖELL: Niinpä niin, se on minun uskoni, että oikeuden täytyy
maassa tapahtua!
SOFIA: Ah Samuel, Samuel, me sorrumme. Sinä et tiedä kuinka mahtava on
heidän valtansa ja kuinka vähäpätöiset me olemme heidän rinnallaan. Tuo
kaikki vyöryy meidän päällemme vastustamattomalla voimalla.--Mörneriä
syyttämään!
SAMUEL CRÖELL: Jollen uskoisi oikeuteen, niin olisin minä pieni ja
vähäpätöinen heidän rinnallansa, mutta nyt ei ole voimassa minun
vertaistani. Minä tunnen, että he ovat kaikki minun käsissäni.
SOFIA: Niin sinä kukistat heidät asemiltaan, sinä mullistat kaikki,
mutta sitten, sitten kuin se on tehty ei sinulla ole voimaa vaatimaan
itsellesi, mitä sinulle tulee.
SAMUEL CRÖELL: Vaatia itselleni ei ole minun asiani. Kuitenkin uskon,
että oikeus tapahtuu minullekin: ja jos vaan hänen majesteettinsa asiaa
oikeen ajan, ei hän ole kieltävä minulta aateliutta.