Entiset. Samuel Cröell.
SAMUEL CRÖELL: Sain kuulla että herrat ovat koossa. Minulla on asiata
jokaiselle teistä. En voi olla tilaisuutta käyttämättä.
TÖRNSKJÖLD: Nyt vastaanottakaa,--ha-ha--kukin tavallanne!
ROSENHANE: Tulet kutsumatta. Mikä on asiasi?
SAMUEL CRÖELL: Saanko todellakin heti sanan vuoron?
METSTAKE: Milloin hyvänsä voi kenraalikuvernööri olla täällä,--tuo mies
häiritsee vastaanottoa.
JORDAN: Vereni kuohuu ilmankin. Syyttäkää itseänne, jos annatte tuon
miehen jäädä.
SAMUEL CRÖELL: Jos Mörner tulee tänne, sitä parempi.
JORDAN: Ulos koira!
METSTAKE: Ulos kuokkavieras!
SAMUEL CRÖELL: Ketä tottelen?
ROSENHANE: Isäntävalta tässä on minulla. Samuel Cröell! Sinä olet ollut
ennenaikaan minun palveluksessani. Jo silloin näin sinun kykysi, ja
tahdoin auttaa sinua eteenpäin. Nytkin vielä olen valmis parastani
koettamaan. Heitä huono virkas, se sopii paremmin pimeälle
salanuuskijalle, kuin sinulle, jolla on korkea otsa. Tule ystäväksemme!
Kaikki olkoon unohdettu. Tähän istahdu joukkoomme. Jos et aatelinen
vielä olekaan etkä sodassa ollut, sinun kykysi rauhan toimissa on sinut
aateloitseva. Minä itse autan sinua ja puhun puolestasi.
SAMUEL CRÖELL: Puheesi kuulostaa ystävälliseltä. Suo anteeksi
kuitenkin, etten tule liikutetuksi; minä olen liikutuksen jo kauan
sitten karkoittanut virasta.--Tiedä myöskin, etten pyri aateluuteen.
Tahdon vaan oikeutta, tahdon olla sokea kaikelle muulle. Ei ole minun
syyni, että oikeutta ajaessani te jäätte pyörien alle.
JORDAN: Jos sinä tahdot oikeutta ja käräjiä, niin mene, hae esiin
varkaita ja syytä niitä! Miksi olet meidän kimpussamme niinkuin
verikoira.
SAMUEL CRÖELL: Suurimmat kivet enin vaunujani häiritsevät.
METSTAKE: Katsos pöyhkeätä--! Minkä lain alle haastat esimiehesi ja
päällikkösi?
SAMUEL CRÖELL: Sen, joka kieltää ryöstämästä ja varastamasta.
ROSENHANE: Mies, mitä uskallat sanoa!
SAMUEL CRÖELL: Sen, minkä uskallan myös tehdä.
ROSENHANE: Etkö ymmärrä, että se laki on kirjoitettu niille, jotka
salaisesti tunkeutuvat aittaan, tai sille, joka pimeässä ryöstää
matkamieheltä hänen rahansa.
SAMUEL CRÖELL: Mutta minä panen lain alle ne, jotka keskellä päivää
mittaavat itsellensä toisen aitasta ja julkisesti ryöstävät vieraita
rahoja. En näe teistä ketään, jonka nimi ei olisi tässä salkussani.
JORDAN: Sinä sanot meitä varkaiksi. Kunniani kautta! Häväistys ei ole
ennen koskaan jäänyt kostamatta, Miekkas maalle! Mitellään. Vai
varkaita ja ryöväriä! No, miekkas?
SAMUEL CRÖELL: Laki ratkaiskoon.
JORDAN: En ole minä mikään käräjämoukka, Tässä on minun lakini.
Tahdotkos maistaa!
SAMUEL CRÖELL: Humalainen sanoi ääneen mitä teillä on ajatuksissa.
Väkivalta on teidän lakinne.
JORDAN: Miekkas!--Taikka, eikö sinulla miekkaa olekaan.
SAMUEL CRÖELL: Ei ole.
JORDAN: Antakaa hänelle miekka, taikka naulaan hänet tuohon seinään.
Konna sinä, kavaltaja, palkattu salavakooja! Miekka antakaa hänelle!
PALVELIJA: Kenraalikuvernööri seurueensa kanssa ratsastaa suurella
tiellä.
ROSENHANE: Kunniavahti riviin kadulle! Sivus-upseerit vastaan!
Jymisevät komennushuudot, muistakaa!--No. korkeat herrat, niinkuin ei
olisi mitään tapahtunut: ilosesti vastaan, kaikki rintamaan ja
paikoillenne. (Samuel Cröellille): Sali jääköön tyhjäksi.
(Kaikki menevät. Samuel Cröell jää.)