Sofia, Palvelustyttö, sitten Törnskjöld.
SOFIA (Nousee kangastuolilta.): Kuka kolkuttaa näin varhain porttia?
PALVELUSTYTTÖ (ikkunalta): Herranen aika, se on pormestari. Mitäs nyt?
SOFIA: Pormestari? Sinä näet väärin. (Menee ikkunalle). On kuin onkin
Törnskjöld!
PALVELUSTYTTÖ: Armollinen rouva, päästänkö häntä sisälle? Sanotaan,
että hän on meidän herramme pahin vihollinen.
SOFIA: Ei hän ole vuosikausiin astunut meidän kynnyksemme yli.
PALVELUSTYTTÖ: Sitäpä on ylpeiltä! Kyllä pysyy portti aukaisematta.
Kolkuta, kolkuta paremmin!
SOFIA: Aukase hänelle! (Palvelustyttö menee vas. peräovesta). Tämä ei
voi koskaan olla hyvä merkki! (Pormestari TÖRNSKJÖLD tulee vas.
peräovesta). No, kuinka tämä on ymmärrettävä?
TÖRNSKJÖLD: Virka-asiassa.
SOFIA: Niin, Törnskjöld, kun vannoit, ettet meidän kynnyksemme yli
astu, et silloin muistanut virkaasi.
TÖRNSKJÖLD: Onko sihteeri Samuel Cröell kotona?
SOFIA: Jos oikein arvaan, sinä tulet tänään, kun luulet tietäväsi,
ettei hän ole kotona.
TÖRNSKJÖLD: Pelkäisin häntä tavata? Ha-ha-ha!
SOFIA: Mitä sinulla on asiaa?
TÖRNSKJÖLD: Sano sinä ensin onko hän kotona.
SOFIA: Matkoilla.
TÖRNSKJÖLD: En halua täällä useammin käydä. Sentähden--tuoss' on
kirjallinen haaste hänelle saapumaan hovioikeuden eteen--
SOFIA: Mitä tämä on?
TÖRNSKJÖLD:--syytettynä useammista virkarikoksista, omavaltaisuuksista
ja kavalluksista kruunun asioissa.
SOFIA: Mistä syytettynä?
TÖRNSKJÖLD: Hän on pitänyt vääriä kirjoja kuninkaallisen majesteetin
sotaväen otossa, vapauttanut suosikkejansa, siirrellyt jalkaväestä
ratsuväkeen ja ratsuväestä jalkaväkeen kunkin toivon mukaan, sitten hän
on--
SOFIA: Törnskjöld, miksi te kaikki vihaatte häntä?
TÖRNSKJÖLD: Otatko tämän--tai tahdotko että naulaan sen oven päälle?
(Sofia ottaa vastaan paperin, jonka panee pöydälle). Sinä toimitat tuon
paperin minulle sittenkuin hän on kirjoittanut nimensä sen alle.
SOFIA: Voitko sanoa minulle, Törnskjöld, miksi te vihaatte häntä noin
sammumattomasti.
TÖRNSKJÖLD: Kuten sanoin, minä teen ainoastaan mitä virkani käskee.
Tietysti minun täytyy myöntää, ettei hän ole rakastettu meidän
piireissämme,--ei todellakaan.
SOFIA: Mutta syy!
TÖRNSKJÖLD: Tjah--!
SOFIA: Se on kovin inhoittavaa, kun tuo puolitalonpoika sinuttelee ja
lyöpi olalle aivan kuin hyvä tuttu?
TÖRNSKJÖLD: Ei ole todella miellyttävä tuo hänen röyhkeä, epähieno
tapansa lyödä olalle: »no veliseni, kuta kuuluu?»--tuo täydellinen
sokeus kaikille arvoerotuksille.
SOFIA: Ja kuitenkin hän on ylennetty kaikkien teidän ohitsenne
maaherran käsikirjuriksi. Hänellä on terävä pää ja tarmokas mieli, eikö
niin Törnskjöld?
TÖRNSKJÖLD: Rosenhane suosii häntä, käsittämätöntä kyllä.
SOFIA: Mutta sinä Törnskjöld, sinulla on erityinen syy vihata häntä
kaiken tämän päälliseksi. Sinähän olit piireissäsi ajateltu Rosenhanen
käsikirjuriksi.
TÖRNSKJÖLD: Se ei kuulu sinuun.
SOFIA: Tunnen sinut lapsuudesta. Aina tahdoit olla ensimäisenä ja
loistaa muiden yli. Armahda sitä, joka tiellesi sattui! Ja nyt sinä,
aatelinen, istut pormestarina, kun ei ole muuta, Hyi, hyi, sopiiko se
aateliselle. »Se kirottu Samuel Cröell,» niinkö?
TÖRNSKJÖLD: Turhaan soitat suutasi. Mies on meille vastenmielinen,
siinä kaikki. Hän on joutunut väärälle paikalle; talonpoika, joka
tahtoo ritariksi pukeutua. Me emme kärsi häntä seuroissamme.
SOFIA: Ja senvuoksi hän on tehnyt itsensä syypääksi »kavalluksiin
kruunun asioissa»!
TÖRNSKJÖLD: Juuri senvuoksi. Ja huomaa vielä, Sofia: hän on tehnyt ne
rikokset, joista häntä syytetään: mutta jos hän vetäytyy täältä pois,
paraiten jonnekin maaseudulle, niin voi hänen asiansa päättyä
vähäpätöisiin sakkoihin tai kokonaankin sammua.
SOFIA: Minä ymmärsin teidät kohta! Ja jos hän siis ei vetäydy
maaseudulle--?
TÖRNSKJÖLD: Laissa on määrätty kuolemantuomio,--niin Sofia.
SOFIA: Luuletteko nyt saaneenne toimeen kauan mietityn koston! Odota
Törnskjöld! Samuel Cröell on niinkuin haukka, joka vielä istuu kannon
nenässä, mutta kun se lentoon nousee, niin te kaikki hiivitte maassa ja
pelkäätte, ettei se vaan iskisi teihin.
TÖRNSKJÖLD: No, no, myöhäistä on siivistä puhua, kun ne ovat leikatut.
Kuinka sinä, vanhan aatelissuvun tytär, kärsit tuota talonpoikaa, on
sinun asiasi. Syytä itseäsi. Kuitenkin, kuten sanoin, muuttakaa täältä,
ja kaikki unohtuu.
SOFIA: Tässä alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta.
TÖRNSKJÖLD: Tuon syytekirjan kanssa, joka on sinun pöydälläsi, on
kaikki taistelu jo loppunut.
SOFIA: Totisesti, Törnskjöld, tämän jälkeen et ole ainoatakaan ilon
hetkeä maistava, ja naurusi on kuivuva sinun huulillesi. Varo itseäsi!
Minä olen tehnyt valan, ja se on pysyvä!
(Törnskjöld menee vas. peräovesta.)