[377] Tämän sangen oppineessa muodossa esitetyn vertauksen merkitys
voidaan riittävästi selittää seuraavasti: Latonan lapset ovat Apollo ja
Diana, edellinen auringon, jälkimmäinen kuun jumala. Päiväntasauksen
aikoina sijaitsevat kuu ja aurinko yhtaikaa horisontilla, vastapäätä
toisiaan, aurinko Oinaan ja kuu Vaa'an tähtimerkissä ja ovat silloin
jonkun aikaa tasapainossa keskenään (zenithiin nähden), kunnes ne pian
vaihtavat hemisfäärejään auringon noustessa ja kuun laskiessa taikka
päinvastoin.
[378] Jumalan.
[379] Tuomas Akvinolaisen oppia seuraten Beatrice selittää, että Jumala
ei luonut enkeleitä hankkiakseen itselleen kasvavaa hyvää, sillä hän on
itse korkein hyvä, vaan jotta hänen hyvyytensä ilmenisi luoduissa
olennoissa; luomisen syynä oli siis rakkaus luotuun.
[380] Koska iäisyydessä ei ole mitään _ennen_ eikä _sitten_, ei voida
sanoa, että Jumala olisi ollut toimeton ennen luomistyötään, joka
tapahtui ajan ja paikan ulkopuolella.
[381] Kolmijänne merkitsee kolmiyhteistä jumalaa, kolme
nuolta taas ovat: (puhdas) aine; (puhdas) muoto; niiden yhdistys l.
elimellinen maailma, erittäinkin ihminen. Ja nämä olennot olivat
täydellisiä, virheettömiä, koska ne olivat Jumalan yhdenaikaisen
(ikäänkuin saman sysäyksen vaikuttaman) luomistyön tuloksia. (Vrt. myös
I Moos. 1:31).
[382] = Enkelit, jotka saivat asuinsijansa Empyreumissa; ihmiset, joissa
aine on vahvimmin edustettuna, sijoitettiin maan päälle ja välittäviin
taivaisiin asetettiin »intelligenssi», aineen ja muodon eroittamaton
yhdistys.
[383] Kirkko-isät ja jumaluusoppineet olivat eri mieltä kysymyksestä,
milloin enkelit luotiin. Pyhä Hieronymus oli esittänyt Danten
mainitseman väitteen, jota Tuomas Akvinol. vastusti--Dante itse nojautui
Raamattuun (_I Moos._ I. I: »Alussa loi Jumala taivaan ja maan»,
mahdollisesti myös Jeesus Syrak. 18: »_qui vivit in aeternam, creavit
omnia simul_»). Myös järki vahvistaa häntä tässä uskossaan, sillä
tuntuuhan järjettömältä, että enkelit olisivat olleet niin kauan
toimettomina täyttämättä tehtäväänsä taivaspiirien ohjaajina.
[384] Tässäkin nojautuen Tuomaan oppiin Dante arvelee, että varsin lyhyt
aika kului luomisesta siihen kun Lucifer jo lankesi (koetti tulla
Jumalan kaltaiseksi, ks. Jesaja 14:12-15) ja viekotteli monta muuta
kanssaan kapinaan. _Convitossa_ (II 6) hän sanoo myös: »Kaikista näistä
järjestöistä (_ordini_) lankesivat muutamat heti kun ne oli luotu,
luvultaan ehkä kymmenes osa...»--Uskolliset enkelit jäivät taivaaseen
ylistämään ja kiittämään Luojaansa.
[385] Armo ei sulje pois ansiota. Ansio on sitä suurempi, mitä
kiihkeämpi on tahto armoa vastaanottamaan.
[386] Tässä Dante poikkeaa hieman Tuomas Akvinolaisen opista, jonka
mukaan enkeleillä on muistikyky. Dante taas arvelee, että koska enkelit
aina katsovat Jumalan kasvoihin, josta kaikki sekä menneet, nykyiset
että tulevat seikat ovat luettavissa, on kaikki yksilöllinen käsitys
niistä tarpeeton ja niin siis olematon. Sama näyttää koskevan myöskin
tahtoa.
[387] Uneksimisella ja uskomisella tarkoitettaneen tässä uusien ja
eteviltä näyttävien oppien luomista sekä niihin uskomista ja
levittämistä niiden vääryydestä ja perusteettomuudesta tietoisina.
[388] Dante soimaa aikansa pappeja ja saarnaajamunkkeja, jotka suuressa
määrin harjoittivat Raamatun väärinkäyttöä käsitellessään sitä kuin mitä
maallista kirjaa tahansa ja väärennellessään sen totuuksia järjettömillä
päähänpistoilla. Esimerkkinä hän mainitsee kiistan siitä, miksi aurinko
pimeni Kristuksen ristiinnaulinnan aikana: muutamat näet väittivät, että
tämä pimennys olisi rajoittunut vain Jerusalemiin ja sen ympäristöön kun
taas toiset hokivat sitä yleiseksi, koko maailmaa käsittäväksi. Ja
tällaisia väitteitä uskotellaan sitten ihmisille, jotka niitä
kuuntelevat tietämättä, että ne ovat tyhjää lorua ja tuottavat vahinkoa
hyödyn asemesta. Dante siis tahtoo, että jokaisen kristityn on
hankittava itselleen ainakin niin paljon tuntemusta uskonnon asioissa,
etteivät he tyydy millaiseen törkyyn tahansa.
[389] Vrt. Mark. ev. 16:15: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa
evankeliumia kaikille luoduille.»
[390] »Lintu» = Perkele, »pahan ilman lintu».--Jos kansa tietäisi,
kuinka moiset saarnat ovat paholaisen innoittamia, se huomaisi, ettei
myöskään lupauksilla syntien anteeksiannosta, joita niissä annetaan ole
mitään arvoa, koska ei ollut edes minkäänlaisia takeita paavin
suostumuksesta.
[391] Pyhä Antonius, egyptiläinen erakko (n. 253-358), joka tavallisesti
kuvataan porsaan seuraamana (vertauskuvana perkeleestä, joka kaikin
tavoin oli viekoitellut häntä syntiin). Hän oli perustanut luostarin,
jonka esimiehenä häntä suuresti kunnioitettiin, ja pian tuli tavaksi
pyytää almuja hänen nimissään sillä verukkeella, että ne joutuisivat
erään Viennessä (Ranskassa) olevan sairaalan hyväksi, joka oli saanut
nimensä hänen mukaansa. Samaisessa luostarissa alettiin myöskin näin
saaduilla tuloilla elättää ja lihottaa porsaita, joita sitten mm.
Toskanankin väestö piti suuressa kunniassa (ks. Franco Sacchetti:
_Novelle_ CX).--Dante sovittaa nyt tämän vertauksen aikansa
saarnaaja- ja kerjäläismunkkeihin yleensä.--Muilla, pahemmilla kuin
porsaat, tarkoitetaan esim. aviottomia lapsia, jalkavaimoja,
parittajia yms.
[392] Ks. Daniel 7:10: »Tuhannen tuhatta palveli häntä ja kymmenen
tuhannen kymmenen tuhatta seisoi hänen edessään.» Nämä luvut on siis
käsitettävä epämääräisiksi merkitsemään yleensä hyvin suurta lukua.