[364] Tämä pieni piste, jonka Dante näkee Beatricen silmissä ja sitten
itse taivaassa, on Jumala, jonka ykseyttä ja jakamattomuutta säkeet
13-15 kuvaavat.
[365] Valopisteen ympäri kiersi 9 samankeskistä kehää siten, että
pistettä lähinnä olevan vauhti oli vielä nopeampi kuin Primum mobilen ja
etäisempien yhä hitaampi. Nämä etäisemmät kehät laajenevat samalla yhä
enemmän, niin että seitsemänteen ei enää yltäisi Junon airut, so.
sateenkaari. Tässä siis on havaittavissa päinvastainen ilmiö, kuin
yhdeksän taivaan liikkuessa sitä nopeammin mitä etäämpänä ne ovat
keskipisteestään. Tämä aiheutti Danten ihmettelyn.
[366] »Taivas tää» = kristallitaivas. Piirillä, joka on suurimmassa
sopusoinnussa sen kanssa tarkoitetaan serafien hierarkiaa, joka koska se
kerran on lähinnä Luojaa, rakastaa häntä eniten ja jota tämä taas eniten
valistaa.
[367] Substanssit = enkelien liikuttajat, »intelligenssit».
[368] Tuulet (neljä pääluulta) kuvattiin tavallisesti ihmiskasvojen
muotoon. Tässä on kysymys Boreaksesta l. pohjatuulesta sen puhaltaessa
lauhkeimmalta taholta, so. enemmän luoteesta käsin.
[369] Vertaus shakkilaudasta lienee vain merkitsemässä säkenien
(enkelien) ääretöntä tai sangen suurta lukua.
[370] Beatrice selittää taivaallisten hierarkiain järjestyksen.
Keskiajan oppi tästä kysymyksestä perustui etupäässä erääseen teokseen,
jonka tekijänä pidettiin Dionysos Areopagitaa, sekä muutamaan Gregorius
Suuren saarnaan. Kuitenkin tähän opinhaaraan on löydettävissä lähteet jo
Raamatusta, nim. Vanhasta testamentista (kerubit ja serafit) sekä
Paavalin kirjeistä (esim. Roomal. 8:38; Efesol. 1:21; Kolossal. 2:15; I
Tessalon. 4:16), joissa joskin hiukan eri sanoin, mainitaan kaikki
Dantellakin esiintyvät nimitykset enkelolennoille (»rakkauksille»). Nämä
jaettiin sitten kolmeen ryhmään (hierarkiaan), joista kukin käsitti 3
ala-osastoa (kuoroa). Dionysius Areopagita esittää ne seuraavassa
järjestyksessä: Serafit, Kerubit, Tronit (Valta-istuimet)--Vallat
(Vulgatassa _dominationes_), Voimat (_virtutes_), Mahtajat
(_potestates_)--Päät (_principatus_), Arkkienkelit ja Enkelit.--Dante
ja Tuomas Akvinolainen seuraavat Dionysiusta.
[371] Vrt. Joh. I kirje 3:2: »Mutta me tiedämme, että tulemme hänen
kaltaisikseen kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena
kuin hän on.»
[372] Skolastinen teologia pohti myös kysymystä, oliko ikuinen autuus
Jumalan »näkemistä» (kontemplatiivista energiaa) vaiko rakkautta
Jumalaan. Dante puoltaa niin kuin Tuomas Akvinolainenkin edellistä
mielipidettä.
[373] Oinas on korkeimmillaan yön taivaalla syyspäivän tasauksen
jälkeen, jolloin pahat säät ja rajuilmat alkavat. Dante tahtoo siis
sanoa, että Paratiisi ei ole kuten maa sään vaihtelujen alainen.
[374] Dionysius, ks. _Parat_. X, s. 4-6.
[375] Gregorius I oli järjestelmässään asettanut Voimat ja Päät toiseen
ryhmään kuin Dionysius, ja Dante itse oli »Convitossaan» (11:6) lausunut
Kirkon hyväksymästä opista eriävän mielipiteen.
[376] 2 Korintt. kirj. 12:4 johdosta luultiin, että apostoli Paavali oli
näyssään nähnyt kaikki taivaalliset hierarkiat ja että hän vuorostaan
oli ilmoittanut sen yliluonnollisella tavalla Dionysiukselle.