SHEVAKIN (yksin puhuu hänen jälkeensä). Olkaa hyvä, neitiseni, sanokaa
syy, miksi, minkävuoksi. Tahi, onko minussa sitte todellakin jotakin
vikaa, mitä? Meni pois! Sangen omituinen tapaus! Tämä taisi tapahtua
minulle jo seitsemännentoista kerran, ja aina melkein samalla tavalla:
alussa näytti kaikki sujuvan hyvin, mutta kun tulee ratkaiseva hetki,
niin huomaatkin saaneesi rukkaset. (Kävelee huoneessa ajatuksissaan.)
Niin... Tämä taitaa olla jo 17:s morsian! Ja mitä hän oikeastaan
tahtoo? Miksi en kelvannut hänelle, niin minkä vuoksi... (Miettii).
Hämärä juttu, hämärä juttu. Mikä minussa ei miellytä (Tarkastaa
itseään.) En löydä mitään vikaa, Jumalan kiitos! Käsittämätöntä! Vai
pitäisikö lähteä kotia ja penkoa matkalaukkua. Siellä minulla on
runonpätkiä, joita ei yksikään nainen voi vastustaa, vaan täytyy hänen
antautua... Jumal'auta, järkeni ei käsitä mitään! Alussa näytti
sujuvan... Nähtävästi täytyy lähteä paluumatkalle, täytyy lähteä kotia.
Mutta ikävää tämä on, ikävää todellakin.
(Menee).