KANA. Neitiseni, tulin tahallani vähän aikaisemmin voidakseni
keskustella kanssanne kahdenkesken. Hyvä neiti, mitä tulee
virka-arvooni, luulen, että olette siitä selvillä: palvelen
kolleeginasessorina, olen päällikköni suosiossa, alaiseni tottelevat
minua... elämänkumppani vain puuttuu.
AGAFJA. Niin, herra.
KANA. Nyt minä olen löytänyt elämänkumppanin. Te se olette, suloinen
neiti. Sanokaa suoraan, niinkö vai ei? (Katsoo syrjäsilmäyksin häneen.)
Oi, eipä hän olekaan mikään laihankalskea saksatar, kuten moni muu. On
hänellä lihaa.
AGAFJA. Olen vielä niin nuori... en ole vielä valmistautunut naimisiin.
KANA. Mitä sanotte? Mitä varten se naittaja-ämmä sitte niin puuhailee?
Mutta, kentiespä haluattekin jotakin muuta sanoa -- puhukaa pois...
(Kuuluu ovikellon ääni.) Senkin vietävät, kun eivät anna toimittaa
asioita.