Podkolesin ja Kotshkarev.
PODKOLESIN. No, mitä mekään tässä odotamme?
KOTSHKAREV. Olihan emäntä sinunkin mielestäsi suloinen vai mitä?
PODKOLESIN. Tunnustan, ettei hän minua lainkaan miellyttänyt.
KOTSHKAREV. Mitä, mitä nyt? Äskenhän juuri itse sanoit, että hän on
kaunis.
PODKOLESIN. Niinpä niin, mutta... mutta jotakin siltä puuttuu: nenäkin
on pitkä, eikä ranskaakaan osaa puhua.
KOTSHKAREV. No mitä vielä löysit? Mitä sinä siitä ranskankielestä?
PODKOLESIN. No, kyllä se vain on sillä tavalla, että on sen morsiamen
osattava ranskankieltä.
KOTSHKAREV. Mitä varten?
PODKOLESIN. Siitä syystä, että... no en minä nyt tiedä minkä vuoksi,
mutta jos hän ei sitä osaa, niin hänestä ei ole mihinkään.
KOTSHKAREV. Kyllä sinä olet koko matkija: joku pöllö sattuu sanomaan
jotakin ja sinä sitte kohta perästä. Hän on kaunis, oikein kaunis,
sellaista tyttöä et löydä mistään.
PODKOLESIN. Miellytti hän minuakin alussa, mutta kun sitte rupesivat
puhumaan, että pitkä nenä, pitkä nenä, niin aloin minäkin tarkastaa
tyttöä ja huomasin, että hänellä todellakin on koko pitkä nenä.
KOTSHKAREV. Kylläpä olet sokea! Hölmö, etkö todellakaan huomannut että
he juttelivat, saattaakseen vain sinut vieraantumaan hänestä. Enhän
minäkään kehunut häntä, sehän on yleinen tapa. Ei, hyvä veli, sellaista
tyttöä et jokapaikasta löydä! Katsoppa vain hänen silmiänsä! Hitto
vieköön, mitkä silmät, niin turkasen elävät ja puheliaat. Entäpä nenä?
Aivan kuin alabasteri, mutta eihän alabasterikaan kaikkia miellytä.
Katselehan häntä vain vähän paremmin.
PODKOLESIN (Hymyillen.) Niin, minustakin hän alkaa taas tuntua
kauniilta naiselta.
KOTSHKAREV. Tietysti hän on kaunis. Kuuleppa, hyvä veli; kun nyt toiset
ovat menneet pois, lähdetään me hänen luokseen ja päätetään asia.
PODKOLESIN. Sitä minä en tee.
KOTSHKAREV. Miksi et?
PODKOLESIN. Sehän olisi liian julkeata. Meitä on koko joukko tarjolla.
Antaa hänen itsensä valita.
KOTSHKAREV. Mitä sinä heistä, vai pelkäätkö kilpailua? Kyllä minä
heistä suoriudun yhdessä minutissa.
PODKOLESIN. Kyllähän sinä suoriudut, mutta millä tavalla?
KOTSHKAREV. Se on minun asiani. Lupaa vaan minulle ettet kieltäydy.
PODKOLESIN. Miksikä en? Kernaasti minun puolestani. Tunnustan suoraan,
että tahdon naida.
KOTSHKAREV. Kätesi!
PODKOLESIN (Ojentaa kätensä.) Tuossa!
KOTSHKAREV. Muuta en vaadikaan.
(Menevät.)