Podkolesin, Stepan.
PODKOLESIN. Eikö Fjokla ole vielä tullut?
STEPAN. Ei.
PODKOLESIN. Kävitkö sinä räätälin luona?
STEPAN. Kävin.
PODKOLESIN. No, ompeleeko hän hännystakkiani?
STEPAN. Ompelee.
PODKOLESIN. Joko hän on pitkällekin ehtinyt?
STEPAN. Melkoisen pitkälle. Napinläpiä näkyi alkavan tehdä.
PODKOLESIN. Mitä sanoit?
STEPAN. Sanoin: Napinläpiä näkyi alkavan tehdä.
PODKOLESIN. Eikö hän kysynyt, mihinkä se herrasi hännystakkia
tarvitsee.
STEPAN. Ei, ei se kysynyt.
PODKOLESIN. Kenties hän sanoi: eiköhän se herrasi vaan aijo mennä
naimisiin?
STEPAN. Ei, hän ei puhunut mitään.
PODKOLESIN. Mutta tokihan näit siellä verstaassa muitakin
hännystakkeja? Hänhän näet tekee niitä muillekin.
STEPAN. Kyllä minä näin. Paljon siellä näkyi hännystakkeja riippuvan.
PODKOLESIN. No verka kuitenkin oli huonompaa noissa muissa
hännystakeissa.
STEPAN. Somempaa se on teidän takissanne.
PODKOLESIN. Mitä sanoit?
STEPAN. Sanoin: Somempaa se on teidän takissanne.
PODKOLESIN. Hyvä. Mutta eikö hän kysynyt, mitä varten se herra noin
hienosta verasta hännystakkia teettää.
STEPAN. Ei.
PODKOLESIN. Eikö hän puhunut mitään sellaista kuin että eiköhän se vain
aio mennä naimisiin.
STEPAN. Ei, ei puhunut mitään.
PODKOLESIN. Sanoit kaiketikin hänelle, mikä arvo minulla on ja missä
virassa olen.
STEPAN. Sanoin toki.
PODKOLESIN. No, mitä hän vastasi.
STEPAN. Sanoi: Tahdon koettaa parastani.
PODKOLESIN. Hyvä on. Saat mennä.
(Stepan poistuu).