PODKOLESIN (yksin, venyy sohvalla piippu hampaissa.) Kun sitä näin
yksinään joutoaikana alkaa miettiä, niin tuntuupa siltä kuin lopultakin
pitäisi naida. Ja todellakin. Elät ja olet yksinäisenä ja sitten käy
viimein kaikki niin ilettäväksi. Taaskin olen laiminlyönyt syömisen. Ja
kaikkihan näyttää olevan jo kunnossa. Naittaja-ämmäkin on jo kolme
kuukautta käynyt luonani. Itseänikin alkaa tässä jo ruveta hävettämään.
Stepan hoi!