Oli kaunein kesäsydän. Auerta oli ilmassa ja auringonlämpö, ikäänkuin
suudellen maaemoa, loihti sen povesta kaikellaista kauneutta esiin.
Nurmi vihannoi rehevänä, tumman viheriänä, ja rehevää oli muukin
kasvullisuus. Sinivuokot, voikot ja muut kukkaset heloittivat kaikessa
kauneudessaan.
Ihana ilma houkutteli minut ulos. Lähdin maantietä myöten tavallista
pitemmälle kävelymatkalle. Tiellä ei näkynyt laisinkaan ihmisiä, sillä
maamiehet olivat kaikin mikä missäkin työssä. Olin kävellyt noin
kolmisen kilometriä, kun tapasin maantienojan partaalla istumassa noin
kahdeksanvuotiaan tyttösen. Tytöllä oli kaunis keltainen, pitkä tukka,
mutta se oli aivan ruokkoamatonna ja riippui hartioilla valtoinaan.
Hänen kasvojensa piirteet olivat kauniit ja terävät, silmät vilkkaat,
mutta vaatteet hyvin repaleiset; hame paikoin melkein vyötäreisiin asti
halki.