pyhänryöstönsä ei jäänyt rankaisematta; sillä kun he paluumatkalla
koettivat Niilinvirtaa pitkin päästä merelle, hyökkäsi maan kansa
heidän kimppuunsa, kun he viinin rasittamina nukkuivat, ja surmasi
heidät viimeiseen mieheen asti. Mutta hurskaat ihmiset, jotka toivat
pyhän ketjun takaisin entiselle paikalleen, eivät jääneet palkintoa
vaille, sillä sen päivän jälkeen se teki yhä uusia ihmetekoja; sokeat
saivat näkönsä jälleen, halvatut jäseniensä voiman ja riivatut
sielunrauhan -- kaikki katolisen kirkon ja sen ijäti siunattujen
pyhimysten kunniaksi.
* * * * *
Niin olkoon. Pelagia ja Filammon menivät kuten kaikki muutkin
paikalleen ainoalle mahdolliselle, missä he sellaiseen aikaan
saattoivat löytää levon -- erämaahan ja erakon luolaan ja sieltä
legendain ja ihmetarinain satumaahan, joka vielä monta vuosisataa on
sulkeva helmaansa kaikki pyhät elämäntarinat.
Ja nyt, jääkää hyvästi, lukijat! Olen näyttänyt teille uusia
vihollisia vanhoissa haamuissa; omat kuvanne togan ja tunikan sijasta
puettuina takkiin ja hattuun. Vielä sananen, ennenkuin eroamme. Sama
perkele, joka kiusasi noita vanhoja egyptiläisiä, kiusaa teitäkin.
Sama Jumala, joka nämä vanhat egyptiläiset olisi pelastanut, jos
he olisivat tahtoneet, pelastaa teidätkin jos te tahdotte. Heidän
erehdyksensä ovat teidän erehdyksenne, heidän tuomionsa teidän
tuomionne, heidän pelastuksensa teidän pelastuksenne. Ei mitään uutta
ole auringon alla. Mikä on ollut on edelleenkin oleva. Heittäköön se
teistä, ken synnitön on, ensimmäisen kiven Hypatian tai Pelagian,
Mirjamin tai Rafaelin, Kyrilloksen tai Filammonin päälle!