--Tervehdin sinua, suuri taideniekka! Miksi niin tiukasti silmiäsi
siristät ja tuijottelet?
--Etkö näe? Katson naista, joka seisoo tuolla kauempana.
--Missä?
--Tuolla, tuolla jalustalla. Mikä onni, että löysin hänet! Vahinko
vain, että hän ei jaksa säilyttää asentoaan niin kauan kuin vaatisi
siveltimeni.
--Näen naisen, joka on alaston. Eikö hän siis häpeä ollenkaan?
--Ei, sillä hän tietää, että hänen ei ole tarvis hävetä. Hän tietää,
että kauneuden jumala itse on hänen muotonsa muovaellut.
--Kenties hän on vielä ylpeä kauneudestaan?
--Epäilemättä hän on ylpeä, niinkuin on rikas rikkaudestaan ja nero
neroudestaan. Ja eikö hänellä ole siihen mielestäsi oikeutta sitten,
sillä onhan kauneus taivaan ylin armolahja?
--Jos on kuin sanot, eikö hänen pitäisi kantaa sitä nöyryydessä ja
häveliäisyydessä?
--Ei mielestäni. Vain rumuus peittäköön itsensä ja käyköön allapäin.
Kauneuden tehtävä on säteillä kaikille vapaana ja alastomana.
--Kuolemattoman kauneuden, tarkoitat?
--Teen hänet kuolemattomaksi.
--Henki yksin on todella kuolematon.
--Siispä puhallan elävän henkeni hänen sieraimiinsa! Etkö näe, kuinka
hän alkaa elää ja hengittää toista, ihanampaa ja ijäisempää elämää
tuossa kankaallani?
--Näen kauniin naisen kuvan, joka aistejani miellyttää.
--Etkö muuta? Etkö näe hänessä sen ijäisen ihanuuden rakkautta, joka
tällä hetkellä täyttää koko olemukseni?
--En. Mitä sinä nimität ijäiseksi, nimitän minä ajalliseksi.
--Luuletko, että luon silmäni häneen häntä himoitakseni? Luuletko, että
rakastan häntä _sillä_ rakkaudella?
--Siis millä?
--Toisella, paljon suuremmalla ja korkeammalla, jonka kautta ja jonka
voimasta juuri olen taiteilija. Näen hänessä jotakin näkymätöntä.
--Jos niin on, mitä teet hänellä siis? Miksi et lähetä kotiinsa häntä?
--Tarvitsen häntä mielikuvani kiteyttämisessä. Tarvitsen häntä
sitoakseni hänen ajallisiin muotoihinsa jotakin ajatonta ja rajatonta,
joka liikkuu sielussani.
--Miksi sitoa sitä? Miksi et salli sen täydessä vapaudessaan siellä
liikkua ja läikehtiä?
--En voi muuten tarjota sitä ihmisille.
--Ja ellet voisikaan? Pitäisitkö sitä sitten niin suurena
onnettomuutena?
--Kyllä.
--Kenelle? Meille vai itsellesi?
--Pitäisin itseäni kitupiikkinä, joka ei jaa maljastaan janoaville,
vaikka miljoonat kädet häntä kohden tuskaisesti kurkottavat.
--Etkö pelkää siten suurta pienentäväsi? Etkö pelkää siten pyhintä
alentavasi ja myös samalla ijäistä itseäsi?
--En. Enhän tee muuta kuin mitä ovat tehneet kaikki suuret
uskonnonperustajatkin, silloin kun he ovat syvimmät ajatuksensa
sanoihin pukeneet.
--Et voi itseäsi verrata heihin. He ovat Jumalan totuutta eivätkä
kauneutta julistaneet. Taikka niinkuin se sinun kielelläsi kuuluu:
ihmisille tajuttaviin muotoihin pukeneet.
--Jos pidät sen pienempänä syntinä, niin mielellään minun puolestani.
Mutta kuinka luulet muuten totuuden kauneudesta erottavasi?
--Kaikki totinen totuus on aina kaunista.
--Ja kaikki oikea kauneus on aina totta. Mutta työni häiriytyy, en nyt
tahdo antautua kanssasi sanasotaan.
--Yhtä vähän kuin minäkään. Mutta salli vielä yksi kysymys!
--Sano se siis!
--Ymmärrän, että etsit ihannettasi...
--En! Se _on_ jo minulla. Etsin vain ilmaisua sitä ilmi saadakseni.
--Ja senkö luulet löytäneesi tuon naisen katoavaisesta
muotomuhkeudesta?
--Löydän kaavat hänestä katoamattomalle kauneuskuvalleni.
--Niinkö alhaiseksi arvaat ihanteesi? Vai näetkö Jumalan myöskin maan
tomussa siis?
--Kuinka en näkisi? Kuinka en uskoisi kaiken elämän jumaluuteen? Enhän
muutoin voisi hetkeäkään harjoittaa taidettani.
--Se ei ole taakka sinulle? Teet sitä sydämesi suurimmalla ilolla siis?
--Kysy rakastavalta naiselta, joka synnyttää! Eikö hän tee sitä
sydämensä suurimmalla tuskalla ja hekkumalla?
--Etkö tiedä mitään korkeampaa elämässä?
--En.
--Etkä kuolemassa?
--En. Pelkään vain liian varhain kuolevani.
--Miksi pelkäät sitä?
--Koska en silloin saisi tehdyksi kaikkea, mitä liikkuu sielussani.
--Kerran on sinunkin luomisvoimasi lakastuva.
--Tiedän, etten ole ikuinen. Mutta luon kuin Luoja kuolemattomia.
--Etkö nyt herjaa Häntä? Etkö pelkää tiliä, jonka kerran olet tekevä
Hänelle lahjoistasi!
--Olen taiteilija Jumalan armosta. Tiedän, että tilini on oleva helppo
minulle, jos vain joka hetki, viimeiseen hengenvetooni saakka, olen
itselleni uskollinen.