Alkusanat.
Kohtalon papitar — Hilda Pihlajamäki.
Teatterin sankaripalvelus.
Sankariviitan täysiverinen kantaja — Aarne Leppänen.
»Synnin» syntytarina.
Eräät uskolliset näyttelijäkasvot — Tyyne Juntto.
Eräitä draamallisia imperatiiveja.
Corbaccio ja herttua — Aku Korhonen.
Koomikoittemme älyniekka — Uuno Laakso.
Maamme itsenäisyyden luoma sivistyskriisi ja teatteri.
Aatteenmies vai näyttelijä? — Jussi Snellman.
Boheemi ja luonnekuvaaja — Kaarlo Saarnio.
Näytelmä ja näyttelijätaide.
Leikari ja trubaduuri — Arvi Tuomi.
Teattcritraditio.
Aino neidosta kuningattareksi — Helmi Lindelöf.
Peikko ja Caliban — Huugo Hytönen.
Parenteeseja »Uskottomuuteen».
Eräitä »Juudaksen» marginaaleja.
Miehen rata — Vilho Ilmari.
Ihminen vai naamio? — Eino Jurkka.
Eino Leinon perintö teatterille.
Rouva Suorasuu — Kirsti Suonio.
Pappi ja salonkimies — Yrjö Tuominen.
Leikari-koomikko — Toivo Ellenberg.
Teatterimme rakennettava teatterilaitokseksi.
Teatteritoimintamme järjestämistyö.
Näyttämön aristokraatti — Joel Rinne.
Tragi-comédienne — Annie Mörk.
Miksi suomalaiset ovat teatterikansaa.
Kuka on näyttelijä?
Miten harjoitellaan.
Sinikka — Aino Lohikoski.
Heeros vai — dandy? — Helge Ranin.
Tuleva luonnekuvaajako — Ilmari Unho.
Tuleva koululaisteatterimme.