Hölmän talojen pihamaa, keskellä pieni aidattu ala. Taustalla keskellä
on luhdinsola ja portti, sen oikealla puolella perällä saunarakennus,
jossa on kaksi seinäaukkoa, vasemmalla sikolätti. Oikealla sivulla
on Ylä-Hölmän talonseinä ja kuisti, halkopino, sen edessä pölkky ja
jakkara. Vasemmalla sivulla on Ala-Hölmän talonseinä, pieni kuisti,
seinän vieressä rahi, kuistin takana vasemman nurkan puolella on puinen
ruokakello kellohattuineen ja tolppineen, sitä vastaan on nostettu
tikapuut. — Rakennukset ovat ränstyneitä puuröttelöitä.
Hölmöläisten hiukset ovat takaapäin ikäänkuin kirveellä tasoitetut,
puvut ovat kummallisia ja vanhanaikuisia, päässä isolippaiset
vannelakit, säärillä säämiskänahkaiset housut, puukengät y.m.
Jaska nukkuu rahilla kalahaavi kädessä, huivi päässä, joka on soljunut
niskaan, samoin Epra jakkarallaan nuokkuen kädessä makkaratikku.
Mesakki kulkee toisen luota toisen luokse kädessä unisauva, jonka
päässä on tiuku tai pieni kello, hän kohottaa keppiä mutta laskee sen
taas maahan, käy ja naureskelee itsekseen.
TIKKA (Tulee solaportista. Mesakki kääntyy äkkiä ympäri). Niin, älä
kursastele, Mesakki, astu sinä vaan lähemmäksi.
MESAKKI. Katsokaas...
TIKKA. Vaikka minulle korkea laki ja oikeus onkin antanut korkean ja
sangen tärkeän arvon.
MESAKKI (Näyttäen keppiään). Hehe, kuulkaas, kepsautanko noita
unisauvallani hiukan kylkeen?
TIKKA. Mutta minä en ole tähän arvoon pyrkinyt lankouden, en
heimolaisuuden, lahjain eli antimitten, pelvon, vihan, hyödytyksen eli
vahingon tähden eli mitä se olla mahtais. Mesakki, minä en silti tahdo
sinua ylönkatsoa, alanhan minä jo tähän herrastuomarin arvoon tottua.
MESAKKI (Kumartaen kateellisesti). Vai herrastuomari, jaa. Mikä kunnia
Hölmölän kylälle. Mutta katsokaas, arvon herrastuomari, kuinka nämä
Hölmölän naapuri-isännät nukkuvat kuin näkinkodat auringon paisteessa
ratki raukeevat.
TIKKA. Mikä kaunis perikuva.
MESAKKI. Mutta synnin uni on liian makia, liian makia, herra
herrastuomari.
TIKKA. Uni on taivaan lahja, ei siinä syntiä ole.
MESAKKI. Mutta herrastuomari, eikös siitä mahda suuttua isämme perkele,
joka käy ympäri kuin lohikäärme.
TIKKA. Sanos muuta, sanos muuta, sinä olet hurskas hengen mies,
Mesakki, ja sinulla on sen arvomerkitkin.
MESAKKI (Näyttää sauvaansa). Niin, tämä "huutavan ääni". Tällä
unisauvallani olen minä unilukkarina ollessani jo monta vuotta
herättänyt kirkossa nukkuvia sieluja.
TIKKA. Sinä herätit tavallisesti vaimoja, Mesakki, no, en mene sanomaan
että sinä sentähden olisit menettänyt virkasi, en suinkaan, enkä väitä
sitäkään, että olisit nautiskellut liiaksi pyhää viiniä.
MESAKKI. Ihminen on vaimosta syntynyt, ja petollinen on hänen kielensä.
— Hyvää parjataan aina. Mutta katsokaas näitä tässä, niskureita he ovat
ja eripuraisia.
TIKKA. Mutta nyt loppuu tämä hölmöläisten vanha riita, sillä meidän
kylään kuuluu nyt tulevan oikein riikin maanjakaja.
MESAKKI. Oikeinko riikin maanjakaja?
TIKKA. Niin, kun minä panen ajatukseni kapulan kiertämään, ei se äkkiä
pysähdykään.
MESAKKI. Niin, herra herrastuomari, te ette luekaan lakia niinkuin piru
raamattua, ja perämela se suuretkin laivat ohjaa.
EPRA (Puoliunessa). Taas tuli makkaratikku!
JASKA (Herää, vetää nuorasta ja kahmasee haavillaan). Sik... sik, mene
jorsaile! Kas, tässä on nuora, mutta missä porsas?
EPRA (Herää). Sinäkö se siinä oletkin senkin jöllikkä, porsaan paimen.
JASKA. Mitähän se lintu syö, joka noin koreesti laulaa. Makkaratikun
veistäjä!
MESAKKI. Missä on miehuutesi merkki, Jaska, koska akan huivi on
niskassasi?
JASKA. Akka pani porsasta vahtimaan ja piiloitti vannelakkini, vei
vielä äkkiväärän piippunikin. (Pistää huivin taskuunsa.)
TIKKA. Mies tehköön miehen töitä ja akka tehköön akan töitä, kuten
luonnossa ja laissa säätty on.
JASKA. Mutta kun se meidän akka on niin yksioikonen ja äksy... Suutahti
ja lähti tästä peltotöihin ja pani minut voita kirnuamaan.
EPRA (Haukotellen). Minäpä näin kummallisen unen... Mies nostaa
jalkojaan Hölmölän kylää kohden ja kantaa kuollutta selässään.
JASKA. Mutta minä näin vielä merkillisemmän unen. Mies ajaa
evankeliumivaljailla riikinkukonhöyhenpatjoilla kaksi aasintammaa
edessä.
EPRA. Älä sinä mene näkemään minun uniani.
JASKA. Kyllä minä aina näen parempia unia kuin sinä.
MESAKKI. Kuulkaas arvon herrastuomari...
EPRA ja JASKA (Nousevat ja kumartavat). Herrastuomari?
MESAKKI. Eikös ole merkillinen tämä unien yhtäpitäväisyys, se tietää
jotakin. Aaretti Akianteri sen selittää taitaisi.
TIKKA. Niin, hän sen saattaisi selittää! Akianteri on Hölmölän suurin
rekilaulumestari ja hän tutkii naisrohveetta Sipillan ennuskirjaa.
MESAKKI. Missä askartelee nyt suuren miehen aatos.
TIKKA. Akianteri rustailee suurta paimenveisua, istuu meidän
lammaskarsinassa ja määkii.
JASKA. Niin oikein, että saisi ne oikeat niksit, tahdit ja temput, niin
oikein.
TIKKA. Ja sitte tutkiskelee hän kai sitä ikiliikkujaansa.
EPRA. Onko jo henki tullut hänen päällensä.
TIKKA. Kun henki tulee hänen päällensä, niin alkaa hän raivota, lyö
rikki kaikki mitä eteen sattuu.
MESAKKI. Me tiedämme sen, silloin me telkeemme hänet saunaan, niin,
kaksi päivää istui hän siellä jälkeen viime tappijuhlankin, mutta siitä
tulikin oikein metka arkkiveisu eikä sitä tuhman hanhen kynällä olekaan
kirjoitettu.
TIKKA. Mutta minusta merkitsee näiden rehellisten Hölmölän isäntien uni
sitä, että sopu ja rauha nyt palaa kunnialliseen kyläämme, olkoon se
heille ojennusnuorana huoneen hallituksessa.
MESAKKI. Niin, olettekos kuulleet vastalkuja, meidän kyläämme tulee
riikin ylimaanmittaaja.
JASKA ja EPRA (Kavahtavat pystyyn). Maanmittaaja!
MESAKKI. Ja sitten kaikessa sovinnossa kumoon kaikki pyykit ja aidat!
EPRA. En minä sovinnolla.
JASKA. Enkä minä. Sillä tämä on taatani perimysmaata.
EPRA. Mutta jo minun taatani taata sen aitasi.
JASKA. Niin oikein, mutta omin luvin.
MESAKKI. Voi, voi, eihän tässä ole kysymys kuin kahden kyynärän
suuruisesta maatilkusta.
EPRA. Tilkku kuin tilkku, tuuma ja tikki, jollei pidä, niin menköön
rikki.
JASKA. Tikuta ja takuta, mutta kyllä se maanjaossa määrätään minulle.
EPRA. Mutta minä selitän sille mittarille, että lain pykälä on minun
puolellani.
TIKKA. Hiljaa, hyvät naapurit ja riitaveljekset. Te ette näy tietävän,
mikä on lain perustus ja ymmärrys. Pahaa elköön pahemmalla parattako.
Lain pykälä kuuluu minulle, sentähden on minulle tämä uusi arvokin
annettu vaikka alanhan minä jo siihen tottua. Ja tämä olkoon nyt
sanottu teille vähäiseksi ojennukseksi.
MESAKKI. Tehkää kuten herrastuomari käskee, älkää enään puskeko yhteen
kuin vihaiset, kippurasarviset tallipässit.
JASKA. Enhän minä, mutta se Epra leksottelee aina.
EPRA. Kyllähän minä sopisin, mutta se Jaska.
MESAKKI. Miettikäämme, kuinka paraiten vastaanotamme kalliin vieraamme.
JASKA. Mutta eikös pitäisi ensin panna se koetukselle, jollei se
ajakaan vaunuissa...
TIKKA. Niin, olkaamme varovaisia.
EPRA. Jalkaisin se tulee kuin kostjumalan kauppias, sen näin minä
unessani.
TIKKA. Niin, käyvät ne riikin isot herrat joskus jalkasinkin ja
valepuvussa, sillä siten ne pääsevät paremmin riita-asioitten ja
aivoitusten perille.
ANSU (Tulee juosten). Kuulkaas, naapurikylässä on sellainen merkillinen
mies!
EPRA. Hää!
JASKA. Hää!
TIKKA. Mene heti näyttämään sille korkealle herralle tietä tänne.
ANSU (Töllistellen). Korkealle herralle?