Ei missään Suomenmaassa liene niin useasti rahoja maasta löydetty
kuin Laatokan rannoilla, eikä missään nuo aarteet kummittele
siinä määrässä kansan mielessä kuin täällä Kurkijoen ja Jaakkiman
rantakylissä. Aivan ilmasta otettuja kaikki nuo lukemattomat tarut
aarteista kumminkaan eivät ole. Tahdon tässä kertoa muutamia
näytteeksi.
_Laurolan_ hovin palvelustyttö näki sattumalta eräänä yönä
venäläisiin pukuihin puettuja miehiä kantavan suuren taakan hovin
puutarhasta rantaan ja kun päivällä käytiin katsomassa, nähtiin
puutarhassa iso kuoppa ja sen pohjassa kirstun sija.
Kurkijoen _Riekkalassa_ kerrottiin, että siellä oli 30 vuotta
takaisin käynyt Venäjän puolelta ukko, joka oli olevinaan
käypäläinen, ja kyseli paikkoja; hän kyseli Allaskiveä, jota nyt
kutsutaan Kukkiveksi, Satulakiveä, niin myös kiveä Raholan aholla.
"Aarteita hän lie etsinyt".
_Kuuppalassa_ ja sen ympäristössä sanotaan olevan monta kymmentä
aarretta. Akankiven juurella kattila täynnä hopeata.
_Verkkosaaressa_ sanotaan olevan Käkisalmen entinen rahasto.
"_Roitsan_ monasterin kirjoissa oli sanottu, missä aarteita on; mutta
kun monasteri paloi, paloivat myös kirjat ja sentähden palavat ne
aarteet aikanaan".
"_Himmalan_ pellolla on aarrelähde".
_Jaakkimassa_ käveli muutama vuosi takaisin Venäjän puolen miehiä
aarrepaikkoja kyselemässä; niillä oli kirjat mukana. Kirjat olivat
saatu Solokoinamasterista.
Ne miehet, jotka _Nuotsaaresta_ ottivat suuren aarteen, olivat
saaneet rahakasnakirjat Aunuksen linnasta.