Kurkijoelta.
_Riekkala_: Ennen aikoina ovat asukkaat näillä mailla olleet
tykkynään vennäinuskoisia. Ne pakenivat päivän nousuun päin. Heidän
kirkkonsa oli Kannsaaressa, jota myös kutsuttiin Kirkkosaareksi.
Toinen taru: Viime vennäinaikana, kun oli sotamiehenotto, niin se,
joka pääsi karkuun toisen voudin alueehen, oli pelastettu, sillä
siellä häntä ei otettu. Ottajat olivat aina hengenvaarassa ja
sentähden "mahottoman julmissa aseissa".
Kolmas taru: Niempellolla Raholajoen ja Kurkijoen haarassa aivan
lähellä kirkkoa oli ennen kaupunki ja siellä asui keisari. Syntyi
sitten kova tappelu, jossa keisari otettiin kiinni ja kaupunki
hävitettiin. Se oli vanhoina aikoina. Vielä 100 vuotta takaisin oli
täällä ollut vanhojen kivikartanojen raunioita ja kaakkelipalaisia
pöyhöää atrankärjessä nytkin.
_Lapinlahti_: Suuren sodan aikana Ruotsalaiset polttivat taloja ja
tappoivat paljon ihmisiä. He kulkivat meritsekin ja hävittelivät
pitkin rantoja. Tänne hävittäjät tulivat vettä myöten; ensin
menivät sivutse, vaan kääntyivät takaisin, kun karkulainen huusi
Kurkiniemessä. Silloin hävisivät asukkaat täältä niin tarkkaan, että
jäi vaan yksi eläjä ja yksi lehmä. Se, joka jäi, oli Vepsä. Hän meni
piiloon lampiin ja säilytti siellä itseään, kun oli havulla pyyhkinyt
jälkensä, niin ett'eivät koirankuonalaiset löytäneet. [Tähän, joka
pääasiassa selvästi tarkoittaa Pontuksen sotaa 1500 luvulla, on
lopulla sekoitettu muistoja ison vihan ajalta. Koirankuonolaiset,
joista esim. Raudussa tiedetään paljon kertoa, olivat luultavasti
Kalmukkeja.]
Toinen taru: Tämän kylän ensimmäiset asukkaat suuren sodan jälkeen
tulivat Lahenpohjaan. Ne asuivat riihessä ja sentähden kutsutaan
ryhmää Riihelänmäeksi. Se sota oli silloin, kun Riekkalaiset
(vennäinuskoiset) muuttivat pois, ja silloin poltettiin kaikki talot
Lapinlahden kylässä. Toinen sota, joka oli 200 vuotta takaisin, ei
hävittänyt niin tarkkaan.
_Tervu_: Kuoppaharjunmäessä, Tervulaisien maalla Saaressiin päin, on
rautakuonaa ja talon sija. "Siellä lie ollut laakeri ja laakeripaja".
Toinen taru: Anttilanmäki lienee vanhin talo Tervussa ja Tervu vanhin
kylä pitäjässä.
Jaakkimasta.
_Harvi_: Harvin metsässä meren rannalla on piilopirtti, jossa
vanhana sota-aikana asukkaat olivat Ruotsalaisia piilossa. Kun he
sieltä tulivat takaisin, panivat venäläiset suomenuskoisien vaatteet
(paidat) päällensä pelastaaksensa henkensä. Ne, jotka menivät
Venäjälle, kaivoivat aarteet maahan. Silloin olivat Ruotsalaiset
hirveän julmia.
Toinen taru: Osipan ukko, kun näki partiolaisien tulevan lopotista
päin veneillä, ehti vaan viskata rahakirstun otraan. Kun he tulivat,
hakkasivat ukolta käsivarren poikki, ryöstivät ja menivät tiehensä.
Silloin lie maa ollut Ruotsalaisien.
Kolmas taru: Viime sodan aikana kuljetettiin ruumista hyvin komeasti
Iisalmesta Pietariin. Mahtoi olla suuri herra, koska sitä piti kantaa
kaiken matkaa.
_Sorola_: Hyvin vanhana aikana oli tämä maa rikas ja rahvasta
paljon. "Silloin, näät sie, olj tääll' ihan toisenlaista väkkii,
ne olj vennäinuskosii". Tuli suuri Ruotsin sota, jolloin ihmiset
ryövättiin ja poltettiin. Tuossa on Impvaara [sama taru Annista
ja Anninriutasta], josta tytöt silloin hukuttivat itsensä mereen.
Asukkaat muuttivat pois ja kaivoivat aarteet maahan, luulivat
pääsevänsä takaisin, mutta jäivätkin pois. -- Viime sota-aikoina,
joista vasta toista sataa vuotta, täältä hevoset ryöstettiin.
Ruotsalaiset, kun pakenivat, ryöstivät, koska eivät tahtoneet
venäläisille hyvää heittää.
Toinen taru: 12 virstaa etelään Verkkosaaresta on Vossenisaari. Sinne
tahtoivat Valamolaiset tehdä naismonasteri. Siellä olikin jo kolme
tyttöä, mutta ei ne onnistuneet.
_Mikli_: Lähellä Miklin kylää, lammin toisella puolella on
Mielumäenlouhi. Se on syvä ja avara luola, jossa ihmiset olivat
sota-aikoina paossa. Sieltä on löydetty lusikoita.
Toinen taru: Järkynmäkeen haudattiin sotaväkeä silloin, kun "se suuri
sota täältä lävitse kävi". Ruotsalaiset silloin hävitti venäläiset
täältä pois, poltti kirkot, talot, tappoi asukkaat.
Sortavalasta.
_Otsoisiin kylä_: Kansa täällä mahtoi ennen olla rikas. Heillä oli
oma kirkkonsa ja papit asuivat rannalla, missä nyt lähin talo on.
Kun Ruotsi valloitti maan, hävitettiin kirkko ja ihmiset kaivoivat
rahansa maahan. He asuivat ensin maakuopissa ja muuttivat sitten
Venäjälle.
Toinen taru: Pusu eli Pietari pervoin aikana. Hän oli reipas mies ja
varoitti venäläisiä, kun ruotsalaiset pyrkivät Käkisalmeen. Hän piti
kapakkaa venäläisessä sotaväessä ja kantoi kerran Pietari pervoita
pahasta pulasta. Siitä sai hän palkkioksi Pusulan tilan Otsoisissa,
jossa Pusut nyt asuvat.
Kolmas taru, jonka kertoi 90-vuotias ukko Pusu: Tunkkeli tuli merta
myöten Sortavalaan ja ampui tykkilöillä, vaan kun Sortavalasta
vastattiin, niin hän ei päässyt sinne. Sen oli ukon setä nähnyt
poikana.
_Möntsälä_: "Protojerei Sortavalassa, joka oli viisas mies, sanoi
Sortavalan saaneen nimensä siitä, kun pyhä mies paholaisen kanssa
voittosilla ollessaan sanoi tälle: tschort vali".
Toinen taru: Sota-aikana rääkkäsivät koirankuonolaiset paljon
ihmisiä, joita he jälkiä myöten etsivät metsistäkin, vaan se, joka
ymmärsi havulla pyyhkiä jälkiänsä, pelastui.
Jaakko Pontuksesta.
_Hämeenlahti_: Jaakko Puntus tappeli Laikkalanlahdella, hän meni
Lyyssinään asti, teki soiden yli siltoja ja raivasi kivikkojen läpi
teitä.
_Jaakkima_: Pitäjän nimi on alkuaan ollut Jaakon maa, joka nimitys
taas on syntynyt siitä, että Jaakko Puntus pitemmän ajan kuluessa
on täällä pitänyt leiriä ja itse asunut Lippumäellä, jossa nykyinen
pappila on. Leiri oli kirkon ja Veltsillan toisella puolella
Veltkankaalla.
_Tervu_: Jaakko Puntus oli paimenpoika, joka oli alituisessa sodassa.
Kerran hän tappoi tavattoman suuren miehen. Hän pyysi miestä kilpaan
heittämään kiviä. Kun nyt Puntuksen vuoro tuli heittää ja mies
katseli taivasta kohti, kuinka ylhäälle toinen heittäisi, paiskasi
Jaakko Puntus kiven toisen otsaan. Tuommoisilla konstiloilla hän
tappoi paljon ihmisiä, vaan suomalaisille hän ei tehnyt mitään pahaa.
_Mikli_: Jaakko Puntus oli meteliläinen. Hän raatoi paljon metsiä
aina Aunukseen asti. Miklin kylän Vakokankaalla on penkinkorkuisia
vakoja, joita Jaakko Puntus aikoinaan oli kyntänyt. Niilessilta
rahkasuon yli on myös hänen tekemä. Samassa kylässä kerrottiin
Puntuksen pojasta sama kasku, jonka tämän kertomukseni alussa kerroin
meteliläistytöstä.
Näistä taruista huomaa jo, että Jaakko Puntus aikojen kuluessa on
kansan muistissa muuttunut yhtä myytilliseksi henkilöksi, kuin
Wäinämöinen ja Ilmarinen.