Käkisalmen läänin maakirjoissa vuosilta 1589-93 mainitaan autioina
seuraavia puusta rakennettuja luostareja eli monastereja: Kannansaari
ja Heinisenmaa Kurkijoen pokostissa, Vaivila (eli Vainila) Sortavalan
pokostin Möltsälän kappelissa ja Orusjärvi Salmissa. Näistä olen
saanut seuraavat vähäiset tiedot:
Kannansaari (myös Kannsaari eli Kannesaari) on pieni saari kaksi
virstaa Kurkijoen kirkolta Laatokkaan päin. Siinä ei nykyään ole
pienintäkään rakennusta, vaan se on suuremmaksi osaksi peltona ja
niittynä. Saaren luoteisessa päässä kirkolle päin on kaksi kalliota
(Kuutti- ja Läävämäki), joiden välillä on Laiturilaks ja latakka
Laiturikallio. Tässä sanotaan olleen monasterin laituri. Vähän
ylempänä saaressa on pellon sisällä Kirkkomaa niminen nurmi ja
Kirkkomaakallio. Kallion tasalla on kivikkonurminen mäki, jossa
on kaksi suurta kuoppaa vierekkäin kallion läheisyydessä. Tässä
arvellaan kirkko ennen olleen. Kirkkomaasta on löydetty ihmisluita
ja pellosta tiiliä. Orjantappuroita kasvaa sekä mainittujen hautojen
ympärillä että rannalla. Muutamat kansantarut kertovat Kannsaaren
monasterista, toiset nimittävät sitä vaan kirkoksi. Monasterin
häviöstä kerrotaan: Kun suuri sota tuli näille maille, upotettiin
monasterin kellot Läävämäeltä mereen ja kuudella hevosella vedettiin
aarteet Satulakivelle salmen toiselle puolelle, jonka juurelle ne
upotettiin; eläjät menivät karkuun.
_Heinisenmaan_ namasteria eli monasteria tietää kyllä moni olleen
olemassa vanhoina aikoina, mutta toiset arvelevat sen olleen saaren
eteläpäässä, johon venemiehet uhraavat rahaa, tupakkaa, y.m., hyvää
säätä saadakseen, toiset taas sanovat namasterin olleen saaren
itärannalla Namasterilahden pohjoisessa pohjukassa. Täällä onkin
vedenpinnan alle vaipunut pitkä kivilaituri ja sen läheisyydessä
maalla jäännöksiä kiviaidoista ja muista kivipanoksista.
_Orusjärven_ monasteri sanotaan olleen siinä paikassa, jossa nyt on
samannimisen kylän kirkko. Kirkon vieressä kalmistossa on muutama
kymmenkunta vuotta sitten kaatunut kolmatta kyynärää paksu kuusi,
jota kutsutaan monasterin kuuseksi. Kalmiston vieressä olevasta
pellosta pöyhöää useasti atran kärjessä mätäneitä laudan palasia,
y.m. Monasterin vaiheista kerrotaan: "Ruotsi", kun tuli ensi kerran
näille maille, tuli vaan siihen ristiin asti, joka on runsaan puolen
virstan päässä Salmiin päin, ja siihen sovittiin. Ruotsi kääntyi
siitä takaisin ja meni Tulomajokeen, josta löydetään niiden pyssyjä.
Toisen kerran kun tulivat, niin hävittivät monasterin, jonka kellot
(arvattavasti sitä ennen) upotettiin Punkalan järveen; rahat taas
kuljetettiin 40 hevosella 8 virstaa koilliseen Orihkivenselälle,
johon pantiin silmäkaivoon. Monasterista ei jäänyt jäljelle muuta
kuin puuristi, joka oli asetettu monasterin kuusta vastaan. "Kun
tschassovna sroittiin" (kirkko rakennettiin) oli Walamon manahkoja
(munkkeja) täällä, ne lukivat, mitä ristiin oli kirjoitettu, ja
sanoivat, että entinen monasteri olisi ollut 700 vuotta vanha.
Vennäin uskoisien mielestä on Orusjärvi pyhin paikka Suomen
mantereella ja sen pyhä Nikolai paras auttaja onnettomuuksista.
Vaivilan monasterista ei meidän aikoihin lie säilynyt mitään
kansantarua, eikä itse nimeäkään Möntsälän tienoilla tunnettu. Tosin
on Möntsälässä Kirkkosaari, jossa on hautausmaa ja lahoneita sässynän
seiniä, vaan ei siellä mistään monasterista tiedetä.