tutkistelmuksessa, mutta se oli tarpeellista siksi että saataisiin
yleinen katsaus sen äärettömästä yleisyydestä eri kansojen taruissa, ja
että voitaisiin vertailla sen monet toisinnot keskenään. Heti
näytäksen, että kaikista näistä toisinnoista suomalaiset ja virolaiset
likimmin ja useimmissa lauseissaan pitävät yhtä, ja niiden kanssa
samanlaatuisimmat ovat Norjassa vielä tunnetut sanat. Suomalaiset ja
Wirolaiset siis ovat mahtaneet oppia sitä tuntemaan joko silloin kun
heidän yhteytensä vielä oli suurempi, kun kansan virtailus Suomenlahden
molemmille puolille ei vielä ollut la'annut, vaan kun sittemmin
jakautuneiden Hämäläisten parvia vielä asuskeli Laatokan ja Äänisjärven
rannoilla, s.o. viimeistäkin noin 12:lla vuosisadalla, tahi voivat he
sen oppia kanssakäynnin kautta saman kansan keralla, tahi myöskin on
tämä yhteys voinut tapahtua myöhemmin kummassakin kansassa erikseen.
Missä hyvänsä johtaa meitä lähimmäinen yhtäläisyys toisintoin välillä
Skandinavialaisiin, ja niistä olivat Ruotsalaiset se kansa, jonka
kanssa sekä Suomalaiset että Wirolaiset olivat kanssakäymisessä.
Kolmannellakin lailla olisi se voinut tapahtua, nimittäin sen
kanssakäynnin kautta, joka vanhemmilta ajoilla on Suomenlahden poikki
ollut Wirolaisten ja Suomalaisten välillä, ja josta Kalevipoeg itse
monessa kohden todistaa. Ainakin on tämä vaikutus Ruotsista mahtanut
tapahtua katolisuuden ensimmäisen ilmestymisen ajoilla näille paikoin.
Wirolaisissa, sekä Pihkovasta että Järvalta saaduissa kappaleissa,
tavataan nimittäin _lla_-päätteinen adessivomuoto; ja vaikka kyllä on
merkillistä, että Wirolainen runoudessaan useasti käyttää
täydellisempiä muotoja kuin puhekielessä, niin tätä sijaa ei kuitenkaan
tavata. Se kohta, että kaksi toisintoa on saatu Pihkovan seuduilta, jo
itsessään näyttää todistavan vanhempaa ikää. Se seutu on, mitä
laulurikkauteen tulee, niinkuin saari erillään muista osista maata,
sillä tavoin että Tarton piiri on aivan ilman runoja ja taruja.
Kielessäkin tavataan se omituisuus, että se vanhemmissa runoissa on
enemmän Räävelin, puheessa Tarton murteen tapaista, ja erittäin
sanotaan sen olevan Suomen kielen tapaista Kutshinan kylässä.
Kummastuttava on myös viimemainitun seudun runoissa tieto
paikkakunnista Suomenlahden rannoilla, vaikka yhteys niiden kanssa on
hyvin vähäinen. Tämän kaiken johdosta on syytä Kreutzwaldin mukaan
päättää tämän kansan Pihkovan ympärillä tuoneen runonsa muassaan
entisiltä asuinsijoiltaan Suomenlahden rannoilla.[84] Muutos on
mahtanut tapahtua hyvin aikaisin, koska nyt ei enää ole mitään yhteyttä
entisten asuinpaikkojen kanssa, ja koska muinaistarutkaan eivät siitä
säilytä mitään kertomusta. Varmana taidettaneen pitää, että runotaito
on perintö muinaisilta ajoilta, mutta milloin mainitut loihtusanat
lienevät levinneet ympäri Pihkovan, Järvan ja Suomenmaiden, siitä ei
tämä anna selkoa. Ehkä se lienee tapahtunut silloin kun Ruotsalaisilla
katolisuuden aikana oli Wironmaassa suurempi valta kuin sittemmin, ja
kun Inkerinmaa pidettiin ikäänkuin välikkönä Suomen- ja Wironmaiden
välillä. Historia tietää, näet, kertoa moninaisista Ruotsalaisien
retkistä syvään Liivinmaahan vielä 13:llakin vuosisadalla, ja
ruotsalaisten siirtolaisten asuminen ainakin länteisessä Wirossa on
samasta ajasta asti historiallisesti todistettu.[85]
Sen vertaa niistä ajatuksista, jotka osaksi kristinuskon
kanssa, tunkeutuivat Wirolaisiin heidän kanssakäyntinsä kautta
Skandinavialaisten kanssa. Toinenkin tärkeä lisäys Wirolaisten ja
Suomalaisten aikaisemman sivistyksen historiaan on niissä monissa
sanoissa, jotka he ovat ottaneet kielehensä Ruotsista. Yleinen syy
tähän on se, että uusien esineiden ja käsitysten kanssa myöskin niiden
nimet lainattiin, ja kun Wirolaiset ja Suomalaiset olivat melkein
samalla sivistyksen portaalla, olivat lainatkin samalaiset. Siinä on
kuitenkin se omituinen seikka, että paitsi näitä tavataan molemmin
puolin Suomen lahtea paljo lainattuja sanoja, joiden merkityksille
ainakin Suomen kirjakielessä on syntyperäisetkin nimet. Tässä luettelen
paremman vertauksen vuoksi ne vieraat sanat, jotka Kalevirunoistosta
olen kerännyt:
Vir. = Suom.
agan = akana, Vatjan kieleksi akana[86]
adra = aura, Vat. adra
õlut = olut
ohverda = uhrata
kambri = kammari
kaku = kakku (leipänen)
kaape = kaapu
kampi = kampa
kannu = kannu (haarikka)
katel = kattila, Vat. kattila
klaasi = klasi, lasi
kepi = keppi (sauva) Vat. keppi
kelderi = kellari
kilinki = killinki
kinga = kenkä
kiriko = kirkko, Vat. cerikko
kööki = kyökki
humal = humala, Vat. umala
taaleri = taaleri
tantsin = tansin
talli = talli
tarbe = tarve, tarpehen
tooli = tuoli
torni = torni
turku = turku
tükki = tykki (ruukki y.m.)
tünderi = tynneri (pulkko)
paari = pari
panti = pantti
peekeri = pikari Vat. pikari
penningi = penninki
piiga = piika Vat. piika
piipu = piippu
püksi = pöksyt (housut)
prõua = rouva, frouva
vangi = vanki
viina = viina
värvita = värjätä
võlvi = holvi
saagi = saha
sadula = satula
sammeti = sammetti
siidi = vertaa silkki
soola = suola, Vat. soola
sänki = sänky
riida = riita (taistelu)
riigi = riikki (valtakunta)
raamat = raamattu
moori = muori
marssi = marssi
müüri = muuri
nööri = nuora?
lampi = lamppu
tüüra = tyyrätä, laskea, ohjata
literi = liiteri, vaja, katos
lodja = lotja, saima, soima
looti = luoti, puntti, punnukka, paino
lusti = lysti, halu, huvitus.
Sanoja, jotka ovat yhteisin, mutta joilla Suomessa on syntyperäiset
imitykset:
ämbri = ämpäri, sanko
kaupa = kaupata, ostaa
kiilu = kiila, palkki, telkin,
küüran = kuurata, pestä (laattiaa)
kruusi = ruusi, kivi-astia, pottu
tinga = tingata, tilata, pyhittää
paadi = paatti, vene
piina = piinata, vaivata, kiduttaa, rääkätä
prundi = prunti, runti, tulppa
vilti = viltti, huopa
märki = merkki, jälki
mütsa = myssy, lakki
narra = narrata, vietellä, houkutella
röövel = ryöväri, rosvo, voro.
Erittäin saksalaisia sanoja ovat:
arsti = arzt
undruka = unterrock
kooki = kuchen
krabista = krabbeln
kuninglik = königlich
krammike = schramme
lövi = löwe
meister = meister
tressid = tressen.
Venäjän kielestä lainattuja sanoja ei ole tässä otettu tulkittaviksi.
Mitenkä tämä yleinen yhtäpitäväisyys sellaisissakin nimityksissä, jotka
näyttävät suotta lainatuilta, on selitettävä? Etenkin kun tiedetään
että ne Suomalaisilla paraittain tavataan Hämeen murteessa. Sitä ei voi
luulla että Hämäläiset enemmän kuin Karjalaiset olisivat tarvinneet
niitä, s.o. että olisivat olleet ilman niitä käsityksiä, jotka
jälkimäisillä oli, ja niinmuodoin olisivat olleet alemmalla sivistyksen
portaalla. Tahi jos ne taas ovat mielivaltaisesti ja ikäänkuin
tottumuksesta ilman tarkempaa ajatusta säilytetyt, kun muukalaisten
useammin kuultiin niitä käyttävän, miksi ne silloin olisivat yhteisiä?
Ja mistä se tulee että tässä luetellut sanat molemmissa kansoissa
tavallisimmasti käytetään? Kaikkiin näihin kysymyksiin saataneen
tyydyttävä vastaus, jos ajatellaan että länsisuomalaisen suvun
Jämiläinen osa, johon kuuluu Wirolaiset, Liiviläiset, Watjalaiset,
Wepsäläiset ja Hämäläiset, aikaisemmilla asuntapaikoillaan Laatokan,
Äänisjärven ja Walget-järven seuduilla ovat olleet pitkällisen
vaikutuksen alaisina siellä asuvain Skandinavilaisten puolesta.
Alkulauseessa Watjalaiseen kielioppiinsa on Ahlqvist antanut
erinomaisen valaisevan esittelyn mainittujen kansain yhteydestä.[87]
Sekä sananjohto- että muoto-oppinsa osoittavat nimittäin, että ne jo
ennen eroamistansa olivat muodostaneet ne omituisuudet, jotka nykyjään
selvimmin ovat nähtävät Wirolaisissa. Mutta jo 12 ja 13 vuosisadalla he
olivat levinneet yli Liivinmaan ja länteisen Suomen, sentähden on
puheenalaisen Skandinavilaisten vaikutuksen täytynyt jo sitä ennen
tapahtua. Tällä tavoin me johdumme siihen aikaan, jona Warägein valta
kukoisti Pohjois-Wenäjässä. Tuskin lienee yhtään aikaa, jolloin
Skandinavialla olisi ollut niin suuri valta koko Euroopan asioihin kuin
silloin. Wiron ja Liivin maat olivat jo 9 vuosisadalla sen yhteydessä,
Skandinavian kauppiaat harjoittivat pitkin Wäinäjokea (Düna)
Ostrogard'in ja Kiev'in poikki vilkasta kauppaa Konstantinopolin ja
Kreikanmaan kanssa; toinen kauppatie kulki Laatokkaa, Welhojokea
(Wolchov), Dnieperiä ja Wolgaa myöten; Rurik veljinensä ja
Rôskansan kanssa perusti v. 862 Novgorodin mahtavan valtakunnan;
Skandinavialainen Rogvolod perusti v. 980 ruhtinakunnan Polotzk'iin,
joka kesti aina vuoteen 1129, jolloin Warägit sieltä ajettiin
Byzantioon.[88] Mihinkä arvoon he siihen aikaan olivat nousneet,
todistaa historioitsija Nestor, kun kutsuu Itämerta Warägien mereksi.
Aivan epäilemättä tulivat heimokansamme, jotka asuivat
mahtavain vikingein itäisen vallan keskuspaikan likitienoilla,
juuri tällä Skandinavialaisten loistoisalla ajalla heidän kanssa
yhteyteen. Paitsi sitä mitä jo ennen on mainittu, osoittaa nimittäin
vielä se maatieteellinen tieto, jonka Wirolais-Suomalaiset
runoudessaan ovat säilyttäneet, että he siihen aikaan, jolloin heidän
kansain-nimityksensä syntyivät, asuivat aivan rinnattain. _Kaikki
vieraiden ja omienkin maapiirien nimet ovat nimittäin yhteisiä_.
Wirossa ei mainita ainoasti _Kuura_ ja _Läti_ maa, vaan myös _Poola,
Wenä ja Saksa, Viru ja Soome_, yksinpä _Turjakin_. Vaan näiden
nimitysten synnyn-aikan valaisee enimmin _Rootsi, Ruotsi = Rôs, Rûs_,
jolla Wirolaiset ja Suomalaiset vieläkin osoittavat Ruotsalaisia. Syynä
ei voi olla muu kuin että nämä silloin nimittivät itsensä samanlaisella
nimellä, ja historiasta saamme tietää että Warägit juuri 9 ja 10
vuosisadoilla olivat nimellä _Ros_ avaralla tunnetut, etenkin itäisessä
Euroopassa. Mitä runo itse kertoo siitä ankarasta taistelusta, jossa
Wiron kansa näkyy kukistuvan Saksan ritarien ja päälletunkeutuvien
Wenäläisten alle, koskenee moniaissa osissa hyvin kaukaista
muinaisuutta, jolloin Jämein suku Wirossa ja se osa sitä, joka oli
vetäynyt Suomeen vielä pitivät itsiänsä veljeksinä, joilla oli samat
edut puolustettavana. Kun nimittäin Kalevipoeg Emajoen rannoilta kutsuu
sotilaat kokoon vastustamaan ritareita, _riaitlitega_, jotka ovat
rautaan puetut _raudariides_, niin ne kokoutuivat, ei ainoastaan Wiron
(_Virust_ 500) ja Liivinmaiden eriosista, vaan myöskin Kurjensaarelta,
_Kuresaare_, tuli 600 ja _Suomesta_ 700. Sotajoukko kulki itään, jossa
se monenpäiväisen tappelun jälkeen voitettiin. Vaikea on päättää kuinka
paljon erityisiin ilmoituksiin on luotettava ja mitkä niistä ovat
toisihinsa verrattavat. Kokonaisuudessaan ne kumminkin näkyvät
osoittavan jälkiä aikakaudesta, jolloin Jämein kansasuku Suomen lahden
itärannalla ja eteläpuolella joutui kanssakäyntiin Warägein valtakunnan
kanssa ja sen sotaisia hallitsijoita vasten koetti varjella
itsenäisyyttään.
Talla viimeisellä seikalla tahdon lopettaa tämän historiallisen
tutkistelmuksen, jonka hajalliset eriosat vaan ovat näkyneet odottavan
tätä johtopäätöstä, tullaksensa oikeaan valoon. Minä menen ohitse tuon
kertomuksen 16:nessa runossa, joka silminnähtävästi juttelee
merimatkasta pohjaiseen Turjaan, Lappiin ja Islantiin. Eriasiat etenkin
viimemainitusta maasta ovat niin tarkasti kerrotut, ettei siitä voi
pettyä. Kertomus jättiläisvaimosta -- Hiigla tütar = Hekla -- joka
ottaa uroot esiliinaansa, tavataan Skandinavein saduissa. Tarkemmat
tutkinnot luultavasti tässäkin ovat saattavat tyydyttävään
johtopäätökseen. Tahdon ainoasti vielä sanoa, että kun 8 eli 9
vuosisataa on ennättänyt kulua, matkaan saattamatta mitään
varsinaisempia muutoksia Jämein murteiden kieliopillisessa
rakennuksessa; kun koko tällä aikakaudella niin suuri osa heidän
kertoma-urostarujaan ja jumalaistarullisia luulojansa on tarkassa
muistissa säilynyt, osaksi melkein sanasta sanaan, niin eikö siinä ole
suurin syy, josta voipi päättää asianlaidan olleen saman entisinäkin
aikoina? Suomen suvun karjalainen osa oli paljon etempänä, melkein
tykkänään ulkopuolella Warägein maailmaa. Vielä paljon myöhemmin
yhdistyivät sekä Ruotsalaiset että Wenäläiset Jämein kanssa heitä
vastaan. Ja kuitenkin on laulurikkaus ollut suurinna Karjalaisissa.
Eikö tässä ole osoitus, että heidän tietonsa runoissa ja saduissa
ulottuu monta sataa vuotta taaemmaksi sitä aikaa, josta tässä on ollut
puhe? Vai voisiko kukaan uskoa jonkun kansan sisimmässä sydämessä
syntyvän niin tarkan runollisen käsityksen ja tämän kansan voivan luoda
runollisen kielen sekä eläviä kuvia, ainoastaan niistä muruista, jotka
hänelle tarjotaan vihollistensa keihäistä tahi jotka kerätään paljaana
kaupanvoittona muilta? Minä en sitä usko.
Viiteselitykset:
[1] Verhandl. der Estnischen Gesellschaft I, 1: 15.
[2] Alkulause Kalevipoikaan, Verhandl. IV. 1. kd. Verhandl. III. 78.
[3] Katso toisintoa Europæus'en kirjassa "Pieni Runoseppä" 19.
[4] Kalevipoeg 2; 816.
[5] Kal.poeg 3: 530.
[6] Kal.poeg 3: 570, 767.
[7] Kal.poeg 3: 827.
[8] Kal.-poeg 4: 229.
[9] Vertaa Kal.-poeg 4. Kalevala 29.
[10] Kertomus hänen kuolemastansa, Kal. p. 4: 616, on monessa kohden
samallainen kuin Ainon kuolemasta, koska tämä tahtoi välttää naimista
Wäinämöisen kanssa.
Muun muassa hän laulaa:
*Neiu läks merda kiikumaie,
Laenetesse laulemaie,
Pani kingad kivi peale,
Paatrid pikila pajula,
Siidi lindid liiva peale,
Sõrmuksed sõmera peale.
Kalevalassa 4: 305 sanotaan Ainosta:
Kolme oli neittä niemen päässä,
Ne on merta kylpemässä,
Aino neiti neljänneksi.
Heitti paitansa pajulle,
Kenkänsä vesikivelle,
Helmet hietarantaselle,
Sormukset somerikolle.
[11] Kal.-poeg 5: 404.
[12] Kal.-poeg 5: 682.
[13] Kal.-poeg 6: 60.
[14] Kalevala 34: 70.
[15] Vertaa Kal.p. 6: 640.
[16] Kal.poeg 7: 233.
[17] Kal.-p. 7: 310.
[18] Kal.-poeg 7: 391.
[19] Kalevala 27: 382.
[20] Kalevipoeg 4: 414, 448.
[21] _Fählmann_, Verh. d. gel. Ehstn. Gesellschaft II, 2, 63.
[22] _Ganander_, Mythologia Fennica, 29, 86. _Lencqvist_, De
superstitione vet. Fennorum, 27.
[23] Kal.poeg, 5: 222 y.m.
[24] Kal.poeg 1: 126 seur.
[25] Kanteletar 3, 1.
[26] Kalevala 11 runo.
[27] Kal.poeg 1: 834.
Oh Linda, minu omane!
Mia sina koeo unustid?
Kolmed sa koeo unustid:
Kuu jäi koea lävele,
Se sinu vana isada,
Pääv jäi peale aida viilu,
Se sinu vana onuda.
Oi, Linda minun omani!
Mitäs unhotit kotihin?
Kolmet unhotit kotihin:
Kuu se jäi kodin ovelle,
Se on sun vanha isäsi,
Aurinkoinen aidan päälle,
Se on sun vanha enosi.
Vertaa siihen Kal.poeg 15: 767.
[28] Kal.poeg 17: 110.
[29] Kal.poeg 17: 85.
[30] Kal.poeg 4: 570 seur.
[31] Kal.poeg 5: 222.
[32] Kal.poeg 5: 235.
[33] Kal.poeg 6: 775.
[34] Kal.poeg 6: 895.
[35] Kalevala 2: 201.
[36] Kal.poeg 6: 850 "Kalevi poigia pikuseks".
[37] _Kreutzwald_ u. Neus. Myth. u. Magische Lieder der Ehstn. 28.
[38] Verh. d. Ehstn. ges. II. 2, 64.
[39] Myth. u. Mag, Lieder d. Ehstn. 24, 26.
[40] Kal.poeg 6: 927.
[41] _H. Neus_, Ehstn. Volkslieder, I: 48.
[42] Vertaa _O. Donner_, Indernas forest. om verldskapelsen jemf. m.
Finnarnes, 51-54.
[43] _Ahlqvist_, Mokscha-Nordvinische grammatik, 133.
[44] Kal.poeg 10: 111.
[45] Kal.poeg 12: 526. Saksalainen kääntäjä on asettanut tämän
tapauksen Manalaan, vaikk'ei runo anna siihen mitään oikeutta.
[46] _Topelius_, Suom. kans. vanh. runoja 5, 35.
[47] Kal.poeg 13: 350 seur.
[48] Kal.poeg 13: 569.
[49] Kal.poeg 13. 660-1000.
[50] Kal.poeg, 14: 40-1000; 15: 52-260.
[51] Kal.poeg, 17: 310-754, 18: 30-899, 19: 1-312.
[52] Vertaa _Stier_, Ungarische Mährchen u. Sagen, 28 y.m.m.
[53] Kal.poeg 15: 386.
[54] Kal.poeg 19: 313.
[55] Kalevala 20: 39.
[56] Satuja ja tarinoita, 1. 179.
[57] Satuja ja tarinoita, 2: 156.
[58] Vertaa kokonansa: Mythische und Magische Lieder der Ehsten, von
_Kreutzwald und Neus_; Der Ehsten abergläubische Gebräuche, Weisen und
Gewohnheiten, herausg. von _Kreutzwald_; Ehstnische Volklieder, von
_Neus_.
[59] Verhandl. d. estn. Gesellschaft III. 1, 83.
[60] l. c. 87.
[61] _A. v. Richter_, Geschichte der deutschen Ostseeprovinzen, I. 37.
[62] l. c. 34, vertaa 50.
[63] _A. Schiefner_, Über die Estnische Sage vom Kalevipoeg, Bulletin
d. l'acad. d. Sciences d. S:t Pét. II, 4.
[64] Verhandl. d. Estnischen Gesellschaft, II, 2, 63. ks. 66.
[65] Reseanteckningar i Sibirien, Suomi 1846 siv. 36.
[66] _Castrén_, Nordische Reisen und Forschuungen, V, siv. 142.
[67] _M.A. Castrén_, Ethnologiska föreläsningar, 116.
[68] _M. Castrén_, Finsk Mythologi, siv. 51, vertaa _O. Donner_,
Indernas förest. om verldsk. jemf. m. Finnarnes, 42.
[69] _Fählmann_, Verhandl. d. Estn. Gesellschaft, II, 2, 66.
[70] _Schott_, Die Ehstn. Sagen vom Kalevipoeg, in Abhandl. d. Berliner
Akademie, vuonna 1862, siv. 459.
[71] Vertaa _Castrén_, Koibelische Heldensagen, koibal. u. karag.
Sprachehre, siv. 169.
[72] De superstitione veter. Fennorum siv. 50.
[73] Vertaa _Castrén_, Finsk Mythologi, 167, 179, ja _Kreutzwald, u.
Neus_, Myth. u. mag. Lieder der Ehsten, 78.
[74] _Kreutzwald u. Neus_, Myth. u. mag. Lieder, 92.
[75] _J. Grimm_, Deutsche Mythologie, 1107.
[76] _A. v. Richter_, Geschichte d. Ostseeprovinzen, I, 317.
[77] _Schott_, Die Estn. Sag. vom Kal.poeg, in Abh. d. Berl. Acad.
1862, 472.
[78] _I.I. Schmidt_, Die Thaten Bogda Gesser Chans. 282 vertaa _E.
Schlegintweit_, die Heldensage der Mongolen, sanomalehdessä Das Ausland
v. 1864, N:o 26.
[79] _C. Russwurm_, V. Eibofolke od. d. Schweden an den Kusten
Ehstlands, II, 257, 270, 273, 275.
[80] _C. Russwurm_, V. Eibofolke II, 184.
[81] _Kreutzwald u. Neus_, myth, u. mag. Lieder d. Ehsten siv. 5.
[82] _Kreutzwald u. Neus_, Myth. u. mag. Lieder d. Ehsten siv. 97.
[83] _J. Grimm_, Deutsche Mythologie. II. 1181, 1182.
[84] _Kreutzwald_, Mittheil. über d. Pleskau. Esten, Verhandl. II, 2,
46, 49.
[85] Vertaa _Russwurm_, V. Eibofolke, I, 30, 37, 64, ja Verhandl. d.
estn. Ges. III, 1, 69.
[86] Vatjalaiset sanat ovat _Aug. Ahlqvistin_ Vatjan kieliopista, Acta
societ. scient. Fen. Tom. V. 1.
[87] Acta Societ. scient. Fenn. V. 1.
[88] _Richter_, Geschichte der Ostseeprovinzen, I, 1: 34, 39, 42-44.