Wasili. Miettinen, puettuna vanhaan raatimiehen virkapukuun.
Sopanen, pitkä venäläisen kauppiaan kauhtana päällä ynnä
muutenkin hyvin eriskummaisessa puvussa.
_Sopanen_. Minä voin tehdä pyhimmän valan siihen, että hän on jo tullut
ja seisoo tuossa.
_Miettinen_. Ei siinä enää ole epäilemistäkään; kaikki tunnusmerkit sen
todistavat, niinkuin tuo hopeahetuleinen takki ja niin edespäin.
_Sopanen_. Johan minä sen sanoin teille, Matvei Jekaterinovitsa.
_Miettinen_. Puhukaamme nyt hänelle Wenäjän kieltä.
_Wasili_ (itsekseen). A kah, nytpähän pauhkahtoa.
(Sopanen ja Miettinen kumartavat syvästi etempänä, Wasili
nyökäyttää heille päätänsä epäilevällä katsannolla.)
_Miettinen_. Trastuitte vascha plahorootie!
_Sopanen_ (erikseen Miettiselle). Se on väärin; pitää sanoman näin:
(Wasilille) Traisalaitte vassa siantelstvo, komersiraato Wasiili
Petroovits!
_Wasili_ (itsekseen). Soakelih vie! Kah, nytpähän hyö oloo jo tehnehet
minuun kommersiroaliks.
_Sopanen_. Wui otsen toprii tselovekka kak prislii knam.
_Miettinen_ (erikseen Sopaselle). Se on vallan hulluinpäin, pitää
sanoman näin: (Wasilille) Wui, je trona palkka, polssoi molotsa kak
raatovalsas -- -- (erikseen Sopaselle korvantausta raapien) Kuin se on
Wenäjäksi, kunnioitatte meitä läsnä-olollanne?
_Wasili_. A pakiskoattenpahan voan Suomeen kielt, kylläh miä tuot
ymmäärrän i taijanpahan ihtekin pakistaah sitämä parahint Suomee,
kutama Helsinkiin herraat pakitsoovat.
_Sopanen_. Onko mahdollista?
_Miettinen_. Se on meille suuri kunnia; vaan saanko nöyrimmän kunnian
kysyä, mistä teidän ylhäisyytenne on oppinut niin selvää Suomea
puhumaan?
_Wasili_. A kas, pyhäät veljeet! oloonpahan lukenuh Suomee tuost
Wiraallisest Lehteest i siinääpähän olookin sitämä parahint Snomee;
senpää vuoksihan sen nimih olookin Suomaalainen Wiraallinen Lehtii.
_Miettinen_. Herra komersiraadilla mahtanee olla niin terävä pää, kuin
tahkottu kirves.
_Sopanen_. Me luulemme, että teidän ekselensinne on täytynyt matkustaa
maata myöten Moskovasta saakka. Taisi olla ikävä matka!
_Wasili_ (itsekseen). Luuleenpahan, totta Kiesavit, ettäpähän hyö
luuloo minuun olovan Muskovast; tuon mainioon rikkahan kommersiroalin,
minuun kaimoan, Wasili Petroovitsaan. A kah, olokuonpahan toi nuin i
näin. (Ääneensä). Mukihin mänih.
_Sopanen_. Waan miksi teidän ylhäisyytenne seisoo tässä kadulla? Ettekö
tahdo astua sisälle tuohon seurahuoneesemme?
_Miettinen_. Koko tuo huone on teitä varten.
_Wasili_. A kutama? kokoh huonee?
_Miettinen_. Niin, herra komersiraati!
_Wasili_. Kah, oloopahan toi somah huonee.
_Sopanen_. Olkaa niin hyvä ja astukaa sisällen.
_Wasili_. Ah, pyhäät veljeet, uottakoattenpahan kotvaasen aikoa. Kas
minuunpa tuloo männääh hattuhmoakarihin hattuuh ostamahan.
_Miettinen_. Hoi, mestari Iivan Mihailovits! mestari Iivana
Mihailovitsa!
_Sopanen_. Komersiraati tahtoo ostaa itsellensä hatun.