EMÄNTÄ. Vai et muista... Voi sitä kirottua viinaa! -- No -- tuleehan
tämä asia todistajien kautta selville ja kuuluu -- Kallen-Leenan
puheesta päättäen -- jo olevankin selvillä -- että olet
murhanaikomuksetta tehnyt murhan, siitä sinut tuomitaan muutamaksi
vuodeksi kuritusvankeuteen. Niiden kuluttua pääset taas vapaalle
jalalle.
TAAVI. Mutta häpeästä ja murhaajan nimestä en kaikkena elinaikanani
pääse.
EMÄNTÄ. Sellaista et ollenkaan saa ajatella!... heitä huolesi siitä
kokonaan mielestäsi! Sen sijaan tulee sinun miettiä, kuinka voisit
käyttää vankeusaikaa parhaaksesi, tarkoitan sisällisen ihmisesi hyväksi,
ettäs vankilasta lähtisit jalompana miehenä kuin olit sinne tullessasi.
Meidän aikanamme eivät vankilat -- Jumalan kiitos -- enää ole sellaisia
kurjuuden pesiä kuin ne olivat ennen.
TAAVI. Kerrotaanpa, että siellä on ruoka hyvä...
EMÄNTÄ. Ruoka on vähin asia. Pääasia on, että vangeille opetetaan
kaikellaista hyvää ja hyödyllistä. Heille pidetään erityistä kouluakin.
Tämä koetuksen ja kärsimisen aika voipi sentähden tulla sinulle
siunaukseksi... Poikani! -- muista ettäs kaikissa noudatat vankilan
pastorin neuvoja ja ettäs siellä käyttäydyt kaikin tavoin
moitteettomasti... Lupaatko sen?
TAAVI. Sen lupaan...