TAAVI. Olen.
EMÄNTÄ. Kuka sinut viepi sinne?
TAAVI. Lautamies läksi minua kyyditsemään.
EMÄNTÄ. Kuka lautamies?
TAAVI. Jaakkola. Hän on myöskin vanginkuljettaja.
EMÄNTÄ. Onko hän täällä tuvassa?
JAAKKOLA. Minähän näissä ikävissä toimissa liikun. -- Terve, Anna muori!
EMÄNTÄ. Te tiedätte, Jaakkola, ett'ei Taavi äitinsä luota karkaa...
JAAKKOLA. Kylläpä sen arvaan...
EMÄNTÄ. Soisin että vieraat hetkeksi poistuvat.
JAAKKOLA. Hyvä... Tule mukanani, Kallen-Leena.
KALLEN-LEENA. Enhän minä täällä mikään vieras ole.
JAAKKOLA. Kyllä sinä kaikkialla luulet olevasi kotona. Mutta ei sinun
silti auta kinata vastaan. Ellet tottele, vien sinut väkisin huoneesta.
KALLEN-LEENA. Olenko minä varastanut, olenko minä murhannut? Vastatkaa
siihen kysymykseen, Jaakkola!
JAAKKOLA. Suus kiinni, Leena! _(Tarttuu Kallen-Leenan käsivarteen ja
taluttaa häntä ovelle.)_
KALLEN-LEENA _(ponnistellen vastaan)._ -- Tämä on häpeällistä
väkivaltaa!... julkeata lainrikkomista! -- Älkää kuitenkaan olko
levoton, Anna muori! Kyllä minä kohta palajan tänne tiedustelemaan mitä
täällä kuuluu.
_(Jaakkola ja Kallen-Leena ulos peräovesta.)_
Viides kohtaus.
KUUSNIEMEN EMÄNTÄ, TAAVI ja AINA.
TAAVI. Anna minulle anteeksi, äiti!
EMÄNTÄ. Sinulla ei ole omaa takkiasi yllä... Onko tämä karkea takki
vangin takki?
TAAVI. On...