ELLI. Mitä kaikkia julkeuksia hän sitte puhuikaan?
TAAVI. Hm...
ELLI. Parjasiko hän pahoin sinua?
TAAVI. Enpä tiedä hänen minua niinkään pahasti parjanneen.
ELLI. Entäs -- puhuiko hän minusta jotain?
TAAVI. Taisipa puhua.
ELLI. Sanoppas mitä?
TAAVI. Pahaa tietysti... Kukapa niitä kaikkia hänen juttujansa
muistaisi!
ELLI. Et tahdo suoraan kertoa mitä hän sanoi. Mutta minä olen
jälestäpäin kuullut tuosta asiasta yhtä ja toista huhuttavan. Meidän
palvelusväki kertoi siitä Mähälästä kotia saavuttuansa... Eikö hän
muiden muassa väittänyt, että minä olen hänen morsiamensa?
TAAVI. Kyllä hän sinua morsiamekseen kutsui.
ELLI. Eikö hän myös valallaan vakuuttanut, että hän kaksi yötä peräkkäin
on oleskellut minun luhdissani?
TAAVI. Kyllä maar' hän kehui siellä olleensa...
ELLI. Uskoitko tuollaista juttua todeksi, Taavi?
TAAVI. Eihän kuitenkaan kukaan liene niin hölmö, että sellaista uskoisi
todeksi! Mutta juuri tämä hänen julkea valheensa sai minun ihan
silmittömästi raivostumaan.
ELLI. Millä tavoin riitanne lopullisesti päättyi?
TAAVI. Sitä en ollenkaan muista. Kun tuota viinakultaa harvoin tulee
nauttineeksi, niin nousee se kamalasti ylös pääkoppaan! Josko, kuten
eilen illalla, lisäksi viinan voimaan liittyy silmitön viha, niin
menettää mies lopulta kaiken muistinsa. En sitäkään ollenkaan muista,
kuinka sieltä viho viimmein tulla kekkaloin kotia. --
ELLI. Et muista. -- Etkö sitäkään muista, että tappelitte puukoilla?
TAAVI. Annappas! Nyt kun siitä muistutat, johtuu mieleeni, että siinä
puukkojakin pidettiin. -- Vaan miksikä käyttäydyt noin levottomasti?
ELLI. Et siis sitäkään ollenkaan muista, että löit puukkosi vartehen
asti Pertin rintaan, jotta hän paikalla vaipui maahan? -- Taavi -- sinä
olet tehnyt murhan! Tunnin kuluttua siitä, kun hän sai tuon iskun,
heitti Pertti henkensä. -- Voi meitä nyt!
TAAVI _(oltuansa hetken vaiti)._ -- Vai niin, että Pääkkölän Pertti on
kuollut. Kristillistä kuolemaa hän ei ollut ansainnutkaan. Sepä nyt,
että puukkoni sattui niin syvälle! Sitä se viina...
ELLI. Voi Taavi, Taavi! Me olemme onnettomat!... sinä olet hukassa!
Olethan kuullut, kuinka kova on rangaistus siitä, että toisen lyö
kuoliaaksi. Sanotaan, ettei sellaistakaan kurjaa valehtelijaa, kuin
Pertti oli, rangaistuksetta saa ottaa hengiltä pois.
TAAVI. Eipä saa -- siksi hyvin tunnen lain säännöt, että sen tiedän.
Enhän ensimmäisenä miehenä tästä pitäjästä lähde Kakolaan.
ELLI. Kakolaanko sinut viedään?
TAAVI. Niin sinne -- kruunun leipäkannikkaa nakertelemaan. _(Antaa
Ellille kättä.)_ -- Mutta hyvästi nyt Elli! Minun pitää lähteä.
ELLI. Mihin sinä aiot mennä?
TAAVI. Vallesmannin luo -- kertomaan mitä olen tehnyt.
ELLI. Sinne et saa mennä! Sinun pitää paeta, paeta jonnekin, missä sinua
ei tunneta! Ehkä asiat vielä muuttuvat parempaan päin. Kenties laki
armahtaa sinua, kun saavat kuulla millainen konna Pertti oli mieheksi.
Keisari ei voi sallia, että kunnon miestä rangaistaan sellaisen kehnon
hylkiön tähden! -- Mitä naurat? --
TAAVI. Nauran lapsimaisuuttasi. Hyvästi!
ELLI _(estää Taavia lähtemästä)._ -- Älä lähde! -- Vallesmannille on jo
sitä paitsi lähetetty tieto tapauksesta.
TAAVI. Sitä välttämättömämpi on, että kiiruhdan hänen luoksensa
osoittaakseni, ett'en ai'o välttää ansaittua rangaistusta.
ELLI. Pakene!
TAAVI. En mistään hinnasta lähde pakoon! Niin kurjamielinen en toki ole.