ELLI. Vieläpä kysyt! -- Onko Taavi kotona?
AINA. Arvattavasti. Mutta hän makaa vielä luhdissaan. On kai tanssinut
itsensä väsyksiin Mähälässä.
ELLI. Niinpä kai... _(Nousee istualtaan ja alkaa käydä levottomasti
edestakaisin tuvassa.)_
AINA _(kaadettuaan kahvia kuppeihin)._ -- Tuleppas nyt kahvia juomaan,
kiltti Elliseni! -- Sitte lähden viemään kupillisen äiti muorille.
ELLI. Vie nyt vaan ensin äidilles ... kylläpä sitte jälestäpäin ehdimme.
AINA. Kuten tahdot ... pelkään vaan, että kahvisi, jonka jo kaasin
kuppiin, sill'aikaa jäähtyy. _(Menee, tarjotin kädessä, ulos
sivuovesta.)_
ELLI _(jäätyään yksin)._ -- Oi Taavi! Taavi! Että sinä teit minut näin
onnettomaksi, näin sanomattoman onnettomaksi! En jaksa tätä kärsiä! --
Voi sinua, Taavi! Ja kuitenkin teit sen minun tähteni!
AINA _(palaten takaisin)._ Nyt kiireesti kahvimme kimppuun! En tiedä
imelämpää kuin haalea kahvi. --
ELLI. Mitenkä jaksoi äitisi?
AINA. Hyvin hän jaksoi! -- ja hyvissä mielin hän oli kuten aina
aamusella hänelle kahvia tuodessani.