Näyttämö kuvaa tavallista talonpoikaistupaa. Perällä ja vasemmalla ovi.
--
Ensimmäinen kohtaus.
AINA ja ELLI.
AINA _(puuhaa esiripun noustessa maitoastiain pesemis- ja
kuivattamistoimissa. Asetettuansa maitoastiat syrjään hän laulaa iloisen
kansanlaulun)._
ELLI _(astuu laulun tauotessa sisään peräoven kautta)._ Vai täällä sinä
aamulintusena iloisesti laulat. Huolet kaiketi eivät mieltäs liioin
raskauttane?
AINA. Tiedäthän sen, Elli -- mitäpä huolia minulla? Eihän minulla mitään
muuta huolta ole kuin se, että päivä joutuu aamusta iltaan! -- Mutta
terve tulemastasi -- _(Kättelee Elliä molemmin käsin.)_ -- Painappas nyt
puuta! Minun pitää virittää valkea takkaan ja saada kahvipannu tulelle.
Sehän nyt kuitenkin onkin pikkuhuoleni tällä kertaa. Äiti kai jo kaipaa
aamukahviaan, puhumattakaan siitä, että vieraalle viipymättä on
suunavausta toimitettava. _(Kaataa vettä kahvipannuun ja asettaa sen
tulelle, jonka puhuessansa on sytyttänyt.)_
ELLI. En ole niinkään vieras täällä.
AINA. Et ole, et, -- tietysti et olekkaan. Ollaan me läheisiä naapureja
ja tapaammehan toinen toisemme meikein jok'ainoa päivä. -- Vaan mitähän
tänään kuuluu kylästä? Kerroppas jotakin uutta, jotakin hauskaa!
ELLI. Hauskaa, sanot...
AINA. Niin -- jotakin oikein hauskaa! -- Olitko eilen illalla
tanssiaisissa Mähälässä?
ELLI. Pistäydyin sinne pikimältään.
AINA. Pikimältään vaan... Eikö siellä siis ollutkaan hauska? Hyvä että
päätin olla sinne menemättä!
ELLI. Kyllä kai siellä hauska oli. Mutta isä lähetti minua noutamaan
kotia, kun meille oli saapunut vieraita naapuripitäjästä.
AINA _(ottaen kahvikuppeja hyllyltä)._ -- Kosiomiehiä taas -- arvaan ma.
Nehän nyt tuskin päiväksikään jättävät sinua rauhaan!
ELLI. Sanoppas muuta! Heidän kuitenkin hyvin pitäisi tietämän...