2:NEN TALONPOIKA. Huhutaanpa yhtä ja toista Taavista ja Ellistä. Usein
käy Elli Kuusniemessä. Eihän niitä kukaan niin tarkoin tunne heidän
välisiä asioitansa. Saat olla varoillasi!
PERTTI. Ettepä toki voine uskoa, että morsiameni vaihtaisi minua
tuollaiseen otukseen?
TAAVI. Valhettelit taas! Elli ei ole morsiamesi!
PERTTI. Kuulkaapas mitä hän sanoo! Voipalan Elli ei muka olisi
morsiameni! On kuin onkin tuo sorea sorsa kihlattu morsiameni, oma
kainalokanani! Kai se sinua sapettaa, että niin kaunis tyttö joutui
minulle? Kateudesta olet puhjeta, että Elli ja minä toistamme hyväilemme
niinkuin olisimme naimisissa aivan. Kaksi yötäkin olen hänen luhdissaan
kisaillut ja aionpa sinne mennä tänäkin iltana.
TAAVI. Sinä olet kelvoton konna, kunnoton parjaaja! _(Uhkaa Perttiä
nyrkillänsä.)_ -- Ellet heti paikalla peruuta sanojasi, niin takoon
pääsi tasaiseksi kuin pöytä!
_(Aro tulee tuvasta.)_
ARO. Mistä täällä riidellään?
1:NEN TALONPOIKA. Älä puutu, Aro, tähän asiaan! Eihän se sinuun koske.
PERTTI _(vetää puukkonsa tupestaan)._ Käy käsiksi vaan! Annanpa sinulle
korttelin kylmää terästä!
TAAVI _(vetää myös puukkonsa tupesta)._ -- Kylläpä sinun teräksesi
näytän, konna!
_(Molemmat iskevät puukoillaan yhtaikaa. Taavin puukko sattuu Pertin
rintaan.)_
PERTTI _(kaatuu)._ Senkin p--le!
1:NEN TALONPOIKA. Nytpä kävi nolosti!
2:NEN TALONPOIKA. Veri pulppuaa rinnasta! Auttakaa miehet.
_(Aro ja molemmat talonpojat kantavat Pertin tupaan, josta Aro kohta
palajaa.)_