PERTTI. Saakeli vieköön! Onhan hänessä kuitenkin enemmän miestä kuin
luulinkaan! Ehkä jo pystyt korttiakin lyömään?
TAAVI. En tahdo.
PERTTI. Et tahdo? Mitä sinä lopuksi tahdot? Tahdotko että käännän sinut
ylösalasin, pää ruohikkoon? Niin sinua pitelisin kuin vantusta vaan!
1:NEN TALONPOIKA. Kyllä se on hukassa, joka joutuu Pertin kynsiin!
2:NEN TALONPOIKA. Sellaiset sillä on käsivarret kuin rautaiset pihdit!
TAAVI. Rautaiset pihdit! Joutavaa! Molemmat pihdit pajun raippoina
vääntelisin!
PERTTI. Oohoh mies! Piimäsuu olet sellaista tekemään!
1:NEN TALONPOIKA. Koettakaa -- väkikapulassa voimat nähdään. _(Tuo
väkikapulan, jonka antaa Pertille.)_
PERTTI. Pieni siemaus ensin. _(Juo maljasta, jonka sitte antaa
Taaville.)_ -- Juoppas poika, että jänteresi vahvistuvat! _(Istuu Taavin
juodessa ruohikkoon.)_ -- Tässä olen... Tulkoon nyt vaikka kaksi
Kuusniemen Taavia!
TAAVI. Suullas voit suurennella, mutta lopussa kiitos seisoo. _(Hän
istuu ruohikkoon ja tarttuu molemmin käsin väkikapulaan.)_
PERTTI. Pitäkää vaaria miehet, että väkikapula on keskellä.
2:NEN TALONPOIKA. Kyllä pidämme... Kas noin -- vetäkää nyt!
_(Taavin hetken vedettyä syöksyy Pertti hänen ohitsensa päistikkaa
nurmikolle.)_
1:NEN TALONPOIKA. Kovin nolostipa sinun kävi, Pertti!
2:NEN TALONPOIKA. Kas Taavia vaan! Veti kuin karhun poika!
PERTTI. Toinen kerta! Toinen kerta! Jalkani luiskahtaissa sai Taavi
perhana väkikapulan omalle puolellensa.
TAAVI. Valhettelet! Pikemmin se oli sinun puolellas!
2:NEN TALONPOIKA. Oivallista! Niinkuin joutsen jänteet ovat poikain
käsivarret!
_(Taavi vetää taas Pertin syliinsä.)_
TAAVI _(nousee seisaalle)._ Tuossahan nyt näitte! Älkää toisten tulko
meikäläisen kanssa kiistelemään!
PERTTI _(nousee seisaalle)._ Taavi pahus petkutti!
1:NEN TALONPOIKA. Eipä hän petkuttanut. Rehellisesti kävi kaikki,
kylläpä sen näin. -- Mutta sinä olet juonut enemmän viinaa kuin Taavi...
Otappas nyt aimo kulaus, Taavi, ja vetäkää sormikoukkua, niin saamme
nähdä, kumpiko sitte voittaa.
TAAVI. Kulausko? _(Kaataa pullosta maljaan ja juo. Kääntää juotuansa
maljan ylösalasin.)_ -- Olkaa todistajani miehet, että maljan
rehellisesti tyhjensin. _(Laulaa):_
Ei saa moittia juomaripoikaa, mies se on arvollensa. :,:
Kyllä hän laittaa, kun aika joutuu, kodin kullallensa. :,:
Kivilinnan rakennan minä kovalle kalliolle! :,:
Sitte minä lähden kultani kanssa papin pakinoille! :,:
1:NEN TALONPOIKA. Karttuupi Taavista miestä, koska laulaa! Olette jo
levänneet tarpeeksi -- vetäkää nyt sormikoukkua.
PERTTI. Tänne sormesi, niin survaisen sen ensi nytkäyksellä kahtia!
TAAVI. Sopiihan koettaa!
_(Vetävät sormikoukkua.)_
PERTTI _(nytkäisee yhtäkkiä sormensa pois ja heiluttaa kättänsä
edestakaisin tuon tuostakin puhaltaen sormeensa)._ Senkin saakeli! Sillä
oli joku rautakalu kourassa!
TAAVI _(ojentaa kättänsä)._ -- Tutkikaa jos oli!
1:NEN TALONPOIKA. Vetikö sormesi kokonaan sijoiltansa?
2:NEN TALONPOIKA. Kyllä hän sinulta vielä Ellinkin vetää, tuo Taavi!
Varmaan joudut lemmen leikissäkin tappiolle samoin kuin voimien
mittelyssäkin!
PERTTI. Luuletteko, että Elli huolisi tuollaisesta piimäsuusta?