hän. — Ei Samuli koskaan, kivulloinen ja ikämies jo, kykene maataan
viljelemään, ei pysty saamaan navettaakaan... Parempi on, että autan
häntä muuten.
Ja isän kuoltua hän otti testamentin ja piilotti sen visusti omiin
kätköihinsä. Ei tahtonut sitä hävittääkään...
Myi sitten Varpumäen ja joka pennillä isävainajan velkaa maksoi... Ja
huolta oli pitänyt Samulin perheestä ja vastakin aikoi pitää...
Se vain oli joka päivä ollut hänen suurin toivomuksensa, että Samuli
kuolisi, kuta pikemmin sitä parempi. Nyt oli toivomus toteutunut ja hän
oli nyt mielestään päässyt rauhaan — testamentin suhteen.
Ei kaivannut enää Samuli testamenttia, ja leski ja lapset tulivat
varmaan paremmin nyt toimeen kuin koskaan torpassa, jossa ei olisi
ollut muuta kuin viljelemätöntä maata...
Niin oli.
Hän nousi, meni kätköilleen ja otti sieltä paperikäärön, jonka aukaisi.
Siinä oli isävainajan isoa, selvää käsialaa. Hän luki siitä:
Lahjakirja.
Täten lahjoitan ja määrään minä Joonas Heikinp. Aislinki eli Törmälä,
että kuolemani jälkeen kiinteästä omaisuudestani Törmälän talosta N:o
3, tämän pitäjän Haukkavaaran kylässä, on torpparilleni Samuli Erkinp.
Koskelle ja hänen perheelleen omaksi ja omistettavaksi erotettava
5 tynnyrinalaa maata, Varpumäestä suoraan itään Takasuolle päin,
rajoittuen Alatörmälän talon palstaan etelässä ja Metsämaan palstaan
pohjoisessa, lisäksi mainitun Kosken ennen omistamaan torpan maahan
ja huoneisiin, jotka olen hänelle ennen lahjaksi antanut. Vielä on
Koskelle lisäksi erotettava Takasuo nimiseltä uudisviljelykseltä,
Rantalan talon rajaa vasten, Vasuharjusta alkaen 300 sylen pituinen
ja 100 sylen levyinen niittypalsta, jotka molemmat palstat omistaja
saapi hakea palstatilaksi ja päätilan veroihin nähden niistä päätilan
hyväksi veron maksaa.
Irtaimistosta on heti kuolemani jälkeen annettava kaksi lypsävää
lehmää ja 2 tynnyriä ohria. Jos Samuli Koski kuolisi ennen minua, jää
tämä lahjakirja hänen oikeutensa omistajien nautittavaksi.
Kaiken tämän lahjoituksen teen vapaasta tahdostani ja oikeasta
omastani siitä syystä, että Samuli Koski on minua palvellut
kolmattakymmentä vuotta uskollisesti ja rehellisesti.
Kirjoitettu Törmälän tilalla — päivänä — kuuta — — —
Joonas Heikinp. Aislinki
eli Törmälä.
Oma käsi.»
Serafiina heitti paperiarkin hiillokseen, missä liekit mieluisasti
nuoleksivat sitä. Serafiina näki vielä hiiltyneen paperin punaisella
pohjalla mustia kirjaimia, joista erotti nimet Samuli ja Joonas...
Hän kohensi jäännökset hiillokseen.
Hän ei tiennyt, oliko hänen nyt paha vaiko hyvä olla. Paremmin
kuitenkin hyvä.
Hän nousi, puki ylleen ja läksi Varpumäkeen noutamaan Samuli-vainajan
nuorinta poikaa, Akselia, jonka oli aikonut ottaa kasvatikseen.