Epiloogi.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Kolmekymmentä vuotta oli kulunut valkolumineen ja kesävihervineen.
Mahtava virta ei enää tullut tuntemattomilta tunturimailta ja
"mustista" metsistä, joihin kirves oli vielä tuskin koskenut, eikä
se virrannut enää seutujen kautta, joiden asukkaat olivat hiljaista,
ajanhengen koskettamatonta väkeä.
Tuomari Orning ja hänen suuriaikeinen rouvansa uinuivat toistensa
rinnalla sen kirkon vieressä, jonka edessä väki oli ottanut hatut
ja lakit päästä heidän astuessaan alas vaunuistaan tahi noustessaan
reestään.
Vangenia hallitsi nyt vanha kruununvouti ja valtiopäivämies Kvigstad,
-- piirikuntansa kunnioitettavimpia ja mahtavimpia miehiä.
Hän oli asianajajana ollessaan lunastanut vaimonsa Alidan sukutalon ja
asui nyt siellä lukuisan lapsilaumansa tähteiden kanssa, kun vanhimmat
jo olivat lentäneet pesästä ja hankkineet itselleen yhteiskunnallisen
aseman.
Iso päärakennus vanhoine merkillisine hedelmäpuutarhoineen ja
puistoineen loisti valkoiseksi maalattuna uusine kattoineen ja suurine
ikkunoineen vaahteroiden ja poppelien välistä harjun rinteellä.
Molemmat tuomarinaikuiset "neitsytkammiot" toisessa kerroksessa olivat
nyt neiti Merete Orningin hallussa.
Hän makasi aina vuoteessa, ja nuoremman polven keskuudessa kulki
hänestä seuraava tarina:
Kun hänen sulhasensa tapaturmaisesti syöksyi Rafosiin itse hääpäivän
aattoiltana, -- kun kaikki jo oli valmista, kirkko koristettu ja koko
paikkakunta kutsuttu vieraaksi, -- oli hän sairastunut vaaralliseen
tautiin.
Sen jälkeen pysyi hän aina sängynomana eikä poistunut koskaan
huoneistaan.
Näytettiin vieläkin sitä paikkaa, josta sulhanen oli luiskahtanut
koskeen. Hänen ruumistaan ei löydetty, ja sanottiin, että kun Lovandet
oli jäässä, hänet saattoi nähdä kuuvalossa leijuvan kuin varjo.
* * * * *
Merete oli ollut ylhäällä ja pukeutunut huolellisesti.
Hän piti erittäin hienoista liinavaatteista pitseineen ja
koruompeleineen, ja Alidan tyttärillä oli tapana usein juhla- ja
syntymäpäivinä hämmästyttää häntä jollakin hienosti tehdyllä
vaatekappaleella.
Kruununvouti oli periaatteellisista syistä lähettänyt poikansa aikaisin
maailmaan koettamaan sitä; mutta "tyttäriä oli suojeltava", -- heidän
luonteensa puhtautta, heidän ruumiillista ja henkistä terveyttään
varjeltava ja kauneudentunnettaan kehitettävä. Heistä pitäisi tulla
miehiänsä kasvattavia vaimoja, ja äiteinä tulisi heidän kehittää
tulevaa sukupolvea, -- yleensä tulla sellaisiksi kuin Alida ja Vangenin
neitoset, -- arveli Kvigstad.
Mereten huoneessa näytti tänään hienolta ja komealta -- tuoreita kukkia
kaikkialla ja pieni vihko "neitsyt Marian kultakenkiä" lasissa sängyn
vieressä olevalla pöydällä.
Mariannea kahden tyttärensä kanssa odotettiin tehtaalta kesäkäynnille
vanhalle Vangenille.
-- Merete oli taas mennyt sänkyyn.
Hän makasi siinä hiukan väsyneenä, nauttien aamupäivän hiljaisuudesta,
jota häiritsi vain jokin silloin tällöin pihalta kuuluva ääni...