Ja he istuivat siinä omituinen tunne mielessään, että heidät oli
jätetty ainoastaan toisilleen, -- keskellä luonnon ylivoimia...
-- Ilta-aurinko paistaa hellitti taas kaksinkertaisen kirkkaasti pikku
ruuhen saapuessa rantaan.
Rein veti venheen voimakkaasti pitkältä rannalle ja puuhasi sitten
aiheettoman kauan sen kiinni sitomisessa --
Sitten juoksi hän äkkiä venheen ääreen ja tempasi Mereten syliinsä...
"Tulkoon siitä vuorenvieremä tahi ei, onni tai onnettomuus, --
tahdotteko uskaltaa elämänne minulle, Merete?"... kuiskasi hän
tulisesti kantaessaan hänet maihin.
Ja Merete painautui säteilevänä häntä vasten...