(Metsäinen seutu kaupungin lähellä. Talvinen yö, kuuvalo, metsätien
varrella lumikinoksia. Etäällä metsässä näkyy vähäinen mökki, ja
toisaalla vilkuttaa komea viinatehdas. Pieni mieron tietä kulkeva poika
makaa kinoksella pussonen olalla. Jukka tulee tietä pitkin.)
JUKKA. Hyi kuin on kylmä, enkä edes ryyppyä saanut lämmityksekseni. Tuo
tasku pahanenkin on aina tyhjä -- juuri kun siellä jotakin kilisee, niin
ne riivatut menevät tuonne krouviin. Mutta eipä Jukka tällä kertaa
kaikkia menettänytkään viinaan, onpa kelpo vehnänen Matille taskussani.
Poika raukka on monta leipäpalaa isälle antanut, mutta nytpä hänen
silmänsä iloisiksi tulevat. (_Seisattuu ja ottaa vehnäsen taskustansa._)
Onpa tämä oikein makuisa kaakku pojalle. (_Pistää taas leivän taskuunsa
ja katsoo lumikinokseen päin._) Mitä? Mikä hiisi tuolla on? (_Hieroo
silmiänsä._) Mitä näen? Ei ole mahdollista -- enkö ole pöhnässä --
viinahan tuo kaikenlaisia näkyjä. Mutta voi, näky ei muutu! (_Laskee
kätensä päälaellensa._) Ja pääni on nyt aivan selvä. (_Lankee
polvillensa ja painaa kätensä kuolleen lapsen sydämmelle._) Voi minun
poikani, minun poikani! Myöhään sinulle antimia säästin, kun en ennen
sitä tehnyt. Mieron tiellä kulkenut, nyt olet vilusta ja väsymyksestä
uupunut. (_Nousee seisoalle ja lyö nyrkkinsä vasten rintaansa._) Isä,
isä, huonosti olet lapsiasi hoitanut -- viina on sinun vimmannut --
(_näyttää kuollutta_) ja tuossa jo on toinen uhri. Äiti oli ensimmäinen.
(_Kääntyy viinatehtaan puoleen, puristaen nyrkkiänsä._) Te kirotut
viinatehtaat, jotka myrkkyänne maailmalle viekotellen jakelette, te
olette myöskin syypäät noihin viinanuhreihin. Oi poikani, sinä olet
kaikista viettelyksistä lepoon päässyt, mutta tässä sinun muistoksesi
minä lupaan, etten ikinä enää viinaa maista. (_Ottaa lapsen syliinsä._)
Oi poika, kylmä -- kylmä olet! (_Menee torppaan päin._)
(_Esirippu lasketaan._)