Seurassa on pahempi.
Siellä kätken sydämmeeni
kuvan kalliin Kaarloni.
PARONI (_erikseen_). Hm -- hän on aina vain vieläkin luja rakkaudessaan.
Noh, ken tietää, kuinka asiat vielä kääntyvät. Olinkohan sentään liika
kova lapselleni? (_Annalle._) Vaan isääsi -- etkö häntä enää milloinkaan
muista? (_Menee kamariinsa._)
_Toinen kohtaus._
ANNA, _sitte_ MAIJU.
MAIJU (_tulee sisälle ja rupeaa pyyhkimään tomua huonekaluista, vaan
vilkaisee tavantakaa Annaan._) Anna neiti -- (_erikseen_) eipä hän taas
kuulekkaan; (_korottaa äänensä_) Anna neiti!
ANNA. Ah, oletko täällä, Maiju, mitä on kello?
MAIJU. Käy vasta seitsemää, ja Anna neiti on jo liikkeellä.
ANNA. En saanut unta enää.
MAIJU. Minä olisin niin iloinen, että, mutta -- mutta nyt olen niin
surullinen, niin että... (_itkee._)
ANNA. No miksi?
MAIJU. No siksi, kun Anna neitikin aina vain on surullinen -- ja kukapa
minulle ja Pentille nyt häät laittaa --
ANNA (_hymyillen_). Ole huoleti, kyllä sinulle häät pidetään, ja kyllä
sinut morsiameksi hankitsen. Mutta meneppä nyt tuomaan kahvia sisälle,
minä halusta joisin kupillisen. (_Maiju menee._)
_Kolmas kohtaus._
ANNA, _sitte_ MAIJU _ja_ PARONI.
ANNA (_yksin_). Isäni oli vähän harmissaan -- minun on syyni, voi, mutta
minä en saata ilolintuna oleskella.
MAIJU (_tulee sisälle, tuoden pöydälle kahviasettimet._) Saanko kaataa
kahvia Anna neidille?
ANNA. Kaada pisara. Kuules, Maiju, osaatko selittää, mitä unet
merkitsevät?
MAIJU. Muutamia kyllä osaan. Kun näkee susia, silloin saa sulhasia. Kun
Pentti tuli sulhasekseni, puri minua susi unissani.
ANNA. Mutta minä näin unissani Kaarlo luutnantin. Hänen vaatteissaan oli
yltympäri veripunaisia ruusuja, ja hän sanoi minulle: »Ah Anna, näin
olen ruusuihin käärittynä, näin hyvä on minun olla; veljeäni vain odotan
leposijaani siunaamaan.» Samassa hän katosi, mutta siinä, jossa hän oli
seisonut, kasvoi kaunis ruusupuu punaisia kukkia täynnä.
MAIJU. Olipa tuo kummallinen uni, en semmoista ole kuullutkaan. Mutta
missähän paroni on, kun ei tule aamukahviansa juomaan.
PARONI (_tulee taas saliin ja hieroo käsiään_). Oikein on kylmä tänään,
eipä kahvipisara pahaa tee.
MAIJU (_menee valkeaa kohentamaan_). Kyllä tänään vieraita tulee, Mirri
pesee silmiänsä tavan takaa.
PARONI. Noh, Annaseni, kaadappas nyt kahvia kupillinen, ei minua haluta
odottaa, kunnes Mirrin ennustama vieras tulee.
ANNA (_kaataa kahvia kuppiin_). Tässä, ottakaa, isä hyvä.
MAIJU. Saisin vain pellin kiinni, että tulisi lämmin siksi, kuin vieras
tulee.
PARONI. Ainako Maiju vain vieraita odottelee? (_Nauraa_) Hah, hah, hah.
MAIJU. Totta kaiketi, kaukaisia tuleekin, sillä poukka lenteli aina
kyökin keskilaattialle. (_Kopina kuuluu._) Kas, jopa joku tulee.
(_Lähtee ovea aukaisemaan._) Hyvänen aika, pastori! (_Pastori Kivinen
tulee sisälle, ja Maiju menee._)
_Neljäs kohtaus._
PARONI, PASTORI, ANNA, _sitte_ MAIJU.
PARONI. Ah! Mistä nyt tulette? Hyvää päivää! (_He kättelevät._) Mikä
teidät meille nyt näin äkkiarvaamatta on saattanut kaukaisilta Pohjan
periltä?
PASTORI. Tärkeät asiat vaativat minua matkalle. (_Ottaa päällystakin
yltänsä._)
ANNA (_lähenee pastoria ja huomaa mustan suruharson hänen takkinsa
hihassa_). Ah pastori, mitä merkitsee tuo musta suruharso?
(_Äänettömyys._) Te ette vastaa -- sanokaa -- oi sanokaa! (_Istuu
tuolille valittaen._) Hän on kuollut! (_Painaa päänsä käsiinsä._)
PASTORI. Te ette siis tietäneet? -- Vaan te arvasitte oikein; hän on
kuollut urhoollisen sotilaan kuoleman.