VILLE (lepytellen). Niin oikein totta, lunastetaan pantit, muuten,
Kallesta tulee vielä Aatami. Eihän sillä enää ole muuta kuin housut ja
paita.
LIISA. Kuka on ilman panttia?
VILLE. Minä olen.
LIISA. Ole sinä sitten tuomari. (Ottaa esineiden joukosta pienen piipun
ja pitää sitä korkealla.) Kenen pantti päällä palaa?
ENSIMM. POIKA. Minun.
LIISA. Herra tuomari, mitä sen pitää tehrä, joka tän pantin omistaa?
VILLE. Vetäköön hirsiä!
LIISA. Tuolla, kiikun tolpassa, verä siellä!
ENSIMM. POIKA (vetää otsaansa pitkin kiikun tolppaa ylhäältä alas päin,
niin että jyrinä kuuluu).
LIISA. Hyvin veretty, tuossa on piippusi! (Antaa piipun pojalle ja
ottaa läjästä nenäliinan.) Kenen pantti päällä palaa?
MAIJA. Minun!
LUSA. Herra tuomari, mitä pitää sen tehrä, joka tän pantin omistaa?
VILLE, Seiskoon kuin välkkyvä säilä.
MAIJA (nousee seisoalleen eristettyyn paikkaan).
Tässä seison tyttöhäilä
Niinkuin maassa seisoo säilä,
miehen kyllä kerran saan,
joka tahtoo, tulkoon ottamaan!
(Pojat syöksyvät tavoittamaan Maijaa.)
LUSA. Hiljaa. (Pitää korkealla Seppä-Kallen takkia.) Kenen pantti
päällä palaa?
HUUTOJA. Seppä-Kallen!
LIISA. Herra tuomari, mitä pitää sen tekemän, joka tämän pantin
omistaa?
VILLE. Tehköön vaikka -- laulun!
SEPPÄ-KALLE. Joo, kyllä minä laulan, niin että mäki mätkää ja korvessa
soi.
HUUTOJA. Laula, Kalle, laula!
SEPPÄ-KALLE (asettuu Aatun ja Miinan eteen kädet housuntaskuissa ja
uhittelevana). Näin se on, että:
Mitä mä tuosta hyötyisin,
jos kupparin tyttären naisin?
Kuppari joutuisi kuolemaan,
niin sarvipussin saisin.
(Hiljaisuus).
LIISA. Kenen pantti päällä palaa?
HUUTOJA. Miinan, Miinan!
TOINEN POIKA. Laula, Miina, anna takaisin sille peijakkaalle.
LIISA. Herra tuomari...
VILLE. Laulaa, laulaa!
HUUTOJA. Anna takaisin!