TOLPERI. Eihän sen jalka eikä käsi... syrämmeen sen tais koskea.
LIENA (tosissaan). Aijai, se on vaarallista. Ne Helsinkin tohtoorit
sanoovat, että kun syränsuonta kiristää, niin ei silloin enää
hierominen auta!
TOLPERI. No, no, ei nyt sentään mahra! (Suu venyy leveään hymyyn, ja
tihrusilmillään hän tirkistelee Miinaa.) Sen minä vaan sanon, että
kyllähän se meirän poika muijansa elättäisi ja pulska se on ja vahva!
LIENA. Kas, kun ei jo ole hakenutkin, johan sillä olis aikakin ja hyvä
sillä on se tienistikin.
TOLPERI. Niin meillä ollaankin taironmiehiä. Poikain on seppä ja itte
olen nikkari. Tieräthää sinä sen, Liena, ja nääthän sinä minun
tekemiäin piironkia joka emännän kamarissa. Ja kun minä kerran
piironkini pitsaan, niin sen pitää oleman pitsattu, ja se on pitsattu!
LIENA. On se pitsattu.
TOLPERI. Niin, eiköstä o? Kun sinä panet kirpun sen päälle loikkaamaan,
niin ensin se loikkaa -- kyynärän, ja sitten se loikkaa -- -- puol
kyynärää ja sitten se loikkaa -- korttelin, ja sitten se menee
kellelleen ja kattelee suurta kuvaistaa.
LIENA. Aina Tolperi hulluttelee.
TOLPERI. Vai hulluttelen minä. Latviikissahan ne hulluttelee. Sellaisen
piironkin kun minä laitan Miinalle kapioksi, niin kyllä kelpaa tulla
miniäkseni!
LIENA. Mitäs Tolperi siinä humalassa höpertelee?
TOLPERI. Olenhan minä humalassa, humalassahan minä olen, kun taas tuli
juhlan kunniaksi hiukan otettua sen Villen tuliaisia, vaikka se meirän
rovasti kovasti siitä varottaa.
LIENA. Sais vielä enemmänkin varottaa.
TOLPERI. Älä sinä, Liena, vaan sille kantele. Kun se sitten tulee
lukusille, niin se suuttuu ja haukkuu eikä enää kellojakaan soita, kun
minä kuolen.
(Itkee.)
LIENA. Mitäs minä... Tolperi menee nyt kauniisti kotiin ja panee maata.
TOLPERI. Menenhän minä, mutta älä sinä vaan kantele, sitten en tee
sulle ruumiskirstua, kun sinä kuolet!
LIENA. Voi, ihmisparkaa ja raatoa, vai ei ruumiskirstuakaan! Enkä minä
sitä Tolperilta kerjää. Itte minä nikkaroin tupani ja itte voin tehrä
kirstunikin.
TOLPERI. Hihihi, akan tekemä ruumiskirstu, koko pitäjä nauraa. Älä, älä
sinä sentään suutu. Ollaa myö ystäviä. (Lähentelee ja hyväilee.) Poika
ja Miina ja kuppari ja nikkari...!
LIENA (on siepannut kengän jalastaan). Tuoss' on kuppari, senkin
veuruleuka!
(Lyö kengällä Tolperia.)