[1] Zeitschrift für Völkerpsyohol. u. Sprachwissensch. R. 5.
[2] Litteraturbl. 1850 s. 36-8.
[3] Ueb. die ep. Dicht. d. finn. Völker, besond. d. Kalevala.
[4] Esipuhe Kalevalan uuteen laitokseen § 9.
[5] Fosterländskt Album I.
[6] Ennen mainitussa paikassa.
[7] Kirjall. Kuukauslehti 1879 N:o 5 ja 7.
[8] Tillfäll. uppsatser s. 71.
[9] Den homeriska frågan s. 55 y.m.m. paikkaa.
[10] Verhandl. d. gelehrt. Estn. Gesellschaft zu Dorpat, B. V. H. 4,
s. 16.
[11] Lönnrotin esipuhe uuteen Kalevalan laitokseen, § 1.
[12] Lönnrot, Anmärkn. t. d. nya Kalevala-upplagan, Litteraturblad 1849
s. 16.
[13] Esipuhe uut. Kalevalaan, § 5.
[14] Vischer, Aesthetik, die Dichtkunst §§ 865-870.
[15] Vanhan Kalevalan runo 30, v. 84-94. Uudessa laitoksessa on
käytetty siitä poikkeeva toisinto; mutta vertaus Viron runoihin
todistaa, että tähän otettu muoto on alkuperäinen, sillä maailman
alku-aineitten järjestyskin, samoin kuin kasvikunnan luominen, kuului
Kalevan _poikien_ tehtävään.
[16] R. 7, v. 89; vertaa myös r. 2, v. 279.
[17] R. 5, v. 230.
[18] R. 10, v. 270.
[19] R. 43, v. 233.
[20] R. 25 v. 711.
[21] R. 29 v. 413, 452.
[22] R. 2 v. 265, 361.
[23] R. 15 v. 230.
[24] R. 42 v. 75.
[25] R. 10, v. 423. r. 47, v. 21.
[26] Tässä ovat kuitenkin molemmat Wäinämöisen soitannon toisinnot
luetut yhdeksi runoksi.
[27] Huomattava yhtähyvin on, että eräs inkeriläinen toisinto sisältää
hauskan lisäyksen kostoretkeen. Siinä nimittäin Kullervo perille
tultuaan tervehtii: »Terve, selkeä setäni, Selkeät setäni lapset,
Selkeä sedän miniä!» Toiset eivät häntä tunne; silloin hän taas lausuu:
»Etkö muista murtovuotta, Tai et tappelukevättä, Kun tapoit minun
taloni, Tapoit tarkat vanhempani, Vain et tappanut minua? Ei olis
paljoa pitänyt; Vaaksan ois vaatetta pitänyt, Kaksi laudan kappaletta.
Nyt miusta kasvoi valmis kaiho, Ja viipyi vihan pitäjä!» Länkelän
keräelm.. Inkeristä, Soikkulasta, vihko P VIII toisinto 23.
[28] Vertaa meidän kirjallisuudessamme: N. af Ursin, Den Homeriska
frågan.
[29] Niebelungenlied'in nykyiseen muotoonsa valajaksi arvellaan erästä
Kürnberger nimistä runoniekkaa 12:lla vuosisadalla; kuitenkin on
huomattava, että saksalaisten kansanrunoelmain syvä tutkija Simrock
tätä arvelua jyrkästi vastustaa.
[30] Esipuhe uuteen Kalevalaan, § 1.
[31] R. 42 v. 61.
[32] R. 43 v. 3-12.
[33] R. 12 v. 59-118.
[34] R. 36 v. 25.
[35] R. 39 v. 51-61, 109-114.
[36] R. 39 v. 167.
[37] Kanteletar III, 21.
[38] Lönnrotin Mehiläinen v. 1837 Tammikuun numero.
[39] Vertaa tästä, niinkuin myös Kalevalaa läpikäyvästä ajatuksesta,
myös Tengström'in kirjoitusta _Kalevala_, Fosterl. Album I.
[40] Ueber d. finn. Epos, A. Höfers Zeitschrift f. d. Wissensch. d.
Sprache, 1846 I, 1, S. 13.
[41] Rosencrantz Geschichte d. Poesie s. 287.
[42] Vorlesung. üb. d. Wissensch. d. Sprache I s. 269.
[43] Niinkuin tästä näkyy, on hänen käsityksensä täydellisen
kansan-eposten nimeä ansaitsevista runoelmista toinen kuin
Steinthal'illa, onpa hän joukkoon pannut Sháname'nkin, joka on
taiderunoilijan tekemä.
[44] Aesthetik, III, d. Dichtkunst § 876.
[45] R. 3 v. 295.
[46] R. 42 v. 469.
[47] R. 43 v. 83.
[48] R. 45 v. 187.
[49] R. 35 v. 56.
[50] R. 8 v. 11.
[51] R. 10 v. 7. -- Katso paitsi näitä vielä esim. hääpitojen kuvausta
r. 25 v. 383-404, Louhen sotavalmistustä r. 43 v. 1-22 y.m.
[52] R. 39 v. 299. Painetussa Kalevalassa ei järjestys ole oikein
luonnollinen; tässä on käytetty asianmukaisempaa, johon useat
toisinnotkin antavat syytä.
[53] R. 10 v. 311-408.
[54] R. 43 v. 41-74.
[55] R. 6. v. 65.
[56] Huomattava on kuitenkin, että Kalevalan jumalat, aivan toisin kuin
kreikkalaiset, ovat kaikkea omituista luonnetta vailla; se tulee niiden
itsenäisyyttä puuttuvasta asemasta Suomen loitsu-uskonnossa, niinkuin
tässä luvussa vähän myöhemmin tulee esitettäväksi.
[57] R. 44 v. 207.
[58] R. 37 v. 13.
[59] R. 15 v. 51.
[60] R. 15 v. 123.
[61] R. 36 v. 126-155.
[62] R. 23 v. 447.
[63] Kylkiluut hakattiin irti elävän vangin selkäpiistä ja väännettiin
sitten ulospäin ikäänkuin siiviksi.
[64] Tosin löytyy toisinto Ilmarisen toisesta kosintoretkestä, jossa
hän silpoo rinnat ryöstetyltä morsiamelta ja viepi ne paistettuina
anopille syötäväksi.
[65] R. 7 v. 247.
[66] R. 30 v. 363-438.
[67] R. 34 v. 43-86.
[68] Thersiteen kuvaus Iliadissa ei ole viatonta pilaa, vaan katkerata
pilkkaa; kertomus ontuvasta Hefaistosta on ainoa humorillinen.
[69] R. 30 v. 103-106.
[70] Saxbäck'in keräelm. Inkeristä N:o 474.
[71] R. 18 v 9-12, 19-22.
[72] R. 18 v. 409-416.
[73] R. 21 v. 153-174.
[74] R. 25 v. 375.
[75] R. 46 v. 399.
[76] R. 9 v. 161.
[77] R. 17 v. 560.
[78] R. 24 v. 35.
[79] R. 25 v. 663.
[80] R 25 v. 283.
[81] R. 25 v. 631.
[82] R. 4 v. 199.
[83] R. 44 v. 84.
[84] Vischer, Aesthetik, Die Dichtkunst § 858.
[85] Prof. Ahlqvist on ainoa, joka on Ruotsiksi kääntänyt kappaleen
Kalevalasta vaihtelevalla ja sen kautta juuri alkuperäistä enemmän
vastaavalla runomitalla.
[86] Niebelungenlied on jo melkein jättänyt syrjään
eriskummallisuuksien maailman, jota vastaan niillä vielä Eddan
sankarilauluissakin on tärkeä sija (esim. Fafner-lohikäärme,
liekkipiirissä nukkuva Sigrdrifa). Venäläisten »vanhempain sankarein»
töissä on loitsimisella sangen suuri osa, »nuorempien» seikkailuissa se
on harvinaisempi, vaikkei kuitenkaan vielä peräti kadonnut.
Suunnattomia jättiläisiä y.m.s. nähdään kumpaisissakin. Mutta yhtähyvin
ei ole loitsu näiden runoin koko henkeen niin kiintynyt kuin
Kalevalaan.
[87] R. 20 v. 123.
[88] R. 20 v. 21.
[89] Ainoa poikkeus siitä on tavallansa Wäinämöisestä lähtevä ääretön
veritulva, joka täytti seitsemän venettä. R. 9 v. 17.
[90] R. 19 vv. 203-288.
[91] R. 3 vv. 285-330.
[92] R. 12 vv. 253-296.
[93] R. 9 vv. 271-392.
[94] R. 14 vv. 31-78, 106-230.
[95] R. 32 vv. 49-158. 207-314, 493-542.
[96] Ainoat itsenäisemmät jumalat ovat metsänhaltijat. Jokapäiväinen
kova kokemus oli nähtävästi suomalaiselle metsäkansalle todistanut,
ettei Tapion saloilla aina oma voima auta.
[97] Katso esim. r. 9 v. 579, r. 16 v. 401, r. 36 v. 351, r. 37 v. 241.
[98] R. 18 vv. 111-160.
[99] R. 16 vv. 181-226.
[100] Tämä nuoruuden kuvaus on kuitenkin vasta myöhempää syntyä;
alkuaan, niinkuin vanha Kalevala näyttää, oli Wäinämöinen kohta
syntymisensä jälkeen järjestänyt Kaos'en maailmaksi; niin myös
virolaisten toisintoin mukaan Kalevin poika, joka tässä arvattavasti on
Wäinämöinen, itse istuttaa puut ja kasvit, ilman Pellervoisen avutta.
Hän oli siis ajateltu syntymästä asti kaikkiviisaaksi.
[101] R. 7 v. 83.
[102] R. 19 v. 511.
[103] R. 39 v. 112.
[104] R. 39 v. 178.
[105] R. 40 v. 141.
[106] R. 40 v. 259.
[107] R. 40 v. 307.
[108] R 2 v. 366.
[109] R. 41 v. 23.
[110] R 41 vv. 175, 176, 183, 184.
[111] R. 41 v. 263. Toinen toisinto, jonka 44:s runo sisältää, kuvaa
kanteleen synnynkin hyvin runollisella tavalla. Wäinämöinen kuulee
koivun itkevän kovaa kohtaloansa, lohduttaa sitä ja veistää siitä
kanteleen kopan. Kielet sai hän tuon immen hiuksista, joka ei itkenyt,
ei iloinnut, ainoasti lauleli, ikävöiden sulhoansa. Senvuoksi Suomen
lyyrillisessä runoudessa heliseekin »murhe, mutta murhe ruusun
punertava!»
[112] R. 43 v. 78.
[113] R. 49 v. 403.
[114] R. 18 v. 247.
[115] R. 10 v. 107.
[116] R. 17 v. 43.
[117] R. 40 v. 216.
[118] Unohtaa tosin ei saa, että Ilmarinen omin päin keksii raudan ja
että hän ilman tiettyä käskyä on kuun sekä auringon valmistanut; mutta
nämät molemmat nähtävästi kuuluvat aikaisempaan runojemme muotoon.
[119] R. 10 v. 291.
[120] R. 39 v. 35.
[121] R. 38 v. 279.
[122] R. 37 v. 209.
[123] R. 24 v. 467.
[124] R. 18 v. 267.
[125] R. 37 vv. 1-34.
[126] R. 10 v. 480.
[127] R. 10 v. 89.
[128] R. 8.
[129] R. 8 v. 71.
[130] R. 8 v. 93.
[131] R. 10 v. 245.
[132] R. 10 v. 441-462.
[133] R. 18 v. 650.
[134] V. 657.
[135] V. 679.
[136] R. 22 v. 75.
[137] V. 99.
[138] R. 22 vv. 137-183.
[139] V. 314.
[140] R. 22 v. 249.
[141] V. 263-272,
[142] V. 295-311.
[143] V. 403.
[144] R. 23 v. 29.
[145] R. 23 v. 83.
[146] V. 231.
[147] V. 169.
[148] V. 185.
[149] V. 217.
[150] R. 23 v. 291.
[151] V. 313.
[152] V. 419.
[153] V. 423.
[154] V. 437.
[155] R. 24 v. 107-116.
[156] V. 140.
[157] V. 148.
[158] V. 199.
[159] R. 24 vv. 211-264.
[160] Vv. 443-462.
[161] R. 29 v. 227.
[162] R. 11 v. 75.
[163] R. 11 v. 247.
[164] V. 261.
[165] V. 277.
[166] Yksi toisinto (Lönnr. keräelm. A. II 6) Ven. Karjalasta kuitenkin
lisää: Miehen toisen tarpehella.
[167] R. 12 v. 62.
[168] R. 12 v. 75.
[169] V. 100.
[170] V. 115.
[171] V. 151.
[172] V. 221.
[173] R. 13 v. 97.
[174] R. 13 v. 203.
[175] R. 15 v. 75.
[176] R. 15 v. 612.
[177] R. 20 v. 485.
[178] R. 26 v. 15.
[179] R. 26 v. 91.
[180] V. 93.
[181] V. 107.
[182] V. 345.
[183] V. 349.
[184] V. 357.
[185] R. 26 v. 393-412.
[186] R. 27 v. 19.
[187] V. 23.
[188] V. 36.
[189] Niin oli vielä tämän vuosisadan alussa tapa kumminkin Wiipurin
läänissä. Katso Raussin kertomusta Vehkalahden pitäjästä Kirjall.
Seuran käsikirjoitus-kokoelmassa.
[190] V. 61.
[191] R. 27 v. 68.
[192] V. 134.
[193] V. 259.
[194] R. 27 v. 284.
[195] 319.
[196] V. 401.
[197] R. 29 v. 359.
[198] V. 365.
[199] V. 387.
[200] R. 29 v. 479.
[201] R. 29 v. 501.
[202] R. 29 v. 589.
[203] R. 30 vv. 55-116.
[204] R. 30 v. 439.
[205] R. 30 v. 447.
[206] Afhandlingar i populära ämnen II.
[207] Tragililsesta peri-aatteesta Kullervossa, Kaikuja Hämeestä I, ja
Kalevan Aino-runosta, saman kalenterin II vihkossa.
[208] R. 31 v. 369.
[209] V. 100.
[210] R. 31 v. 106.
[211] R. 31 v. 191.
[212] R. 33 v. 7.
[213] V. 19.
[214] V. 77.
[215] R. 33 v. 91.
[216] R. 34 v. 11.
[217] R. 34 vv. 45-86.
[218] R. 34 v. 87.
[219] V. 119.
[220] R. 35 v. 17.
[221] Tässä on runo, vaikka kaikki toisinnot asian yhtäpitävästi
kertovat, epäilemättä muuttunut ja turmeltunut. Kullervo lähetettiin
tietysti veroa vaatimaan, ei viemään. Edellinen yksin oli vaarallinen
yritys, johon isä voi luulla hänen hukkuvan. Tämän arvelun todistaa
sekin, että Kullervolla _palatessaan_ on arkkunsa _täynnä_ kultaa,
hopeata.
[222] R. 35 v. 271.
[223] R. 35 v. 361.
[224] R. 36 v. 25.
[225] 36 v. 45.
[226] S. 37: Et älyä äidin mieltä j.n.e.
[227] R. 36 v. 171.
[228] R. 36 vv. 213-222.
[229] V. 246.
[230] R. 36 v. 278.
[231] R. 36 v. 307.
[232] R. 36 v. 324.
[233] V. 330.
[234] R. 4 v. 15.
[235] R. 4 v. 215.
[236] V. 235.
[237] R. 4 v. 255.
[238] V. 267.
[239] R. 4 v. 305.
[240] V. 323.
[241] R. 4 v. 489.
[242] Vischer, Aesthetik, d. Dichtkunst § 876.