KIRJURI. Jäähän nyt hetkeksi! Yksi muisku -- yksi ainoa vaan!
HELMI. Ei nyt -- toinen kerta -- iltasella. Hyvästi!
(Katoo).
KIRJURI. Vai niin, nyt se siis on tehty, tuo jota niin kauan aikaa olen
miettinyt. Vähän kummalliseltahan tuo tuntuu, mutta kuitenkin niin
rauhalliselta, niin onnelliselta! Niin, nyt on minullakin joku, joka
minusta pitää. Hei vaan, pois tieltä! Nyt on tämä poika kihloissa, hei!
(Postiljooni kuorsaa hiljaa tämän repliikin kestäessä).
KAUPPANEUVOS (astuu sisään. Hän tervehtii kohteliaasti, mutta
kylmästi): Hyvää päivää! Voisinko saada tavata herra postimestaria?
KIRJURI. Jahah, kyllä, herra kauppaneuvos. (Menee ovelle) Jos
postimestari olisi niin hyvä ja --
POSTINHOITAJA (sisältä muristen): Minä tulen, minä tulen.
KIRJURI. Olkaa hyvä ja istukaa, herra kauppaneuvos! Tässä olisi
tuoli -- --
KAUPPANEUVOS. Kiitos! Älkää vaivatko itseänne!
(Jää seisomaan).
KIRJURI. Kaunis ilma tänään, kaunis ilma!
KAUPPANEUVOS. Onhan tuo satanut koko päivän?
KIRJURI (katsoo ikkunaan päin): Onko satanut? Kas, kun en
huomannutkaan, kun luulin että --
POSTINHOITAJA (tulee sisään): No, mitä nyt? (Erikseen) Kauppaneuvos!
KAUPPANEUVOS. Herra postimestari, minä tulen tänne eräässä ikävässä
asiassa. Noin puoli tuntia sitten lähetin tänne kirjeen, jota seurasi
viisi markkaa, mutta rahoja ei otettu vastaan.
POSTINHOITAJA. Minä en ole velvollinen vaihtamaan.
KAUPPANEUVOS. Tuota uskon sen verran kuin se ansaitsee; mutta se ei
olekaan pääasiani. Te olette epäkohteliaasti kohdellut minun
palvelustyttöäni ja lisäksi hänen ja tämän nuoren herran kuullen
haukkunut minua pässinpääksi ja lurjukseksi.
POSTINHOITAJA. Se -- se on valhe!
KAUPPANEUVOS (kirjurille): Te voitte sen todistaa. Eikö postimestari
niin sanonut?