(Menee).
KULEKSIVA KAUPPIAS (repaleisissa vaatteissa, sikaripätkä suussa,
pieni puulaatikko kainalossa ja vähän päissään; täyttää ovessa
kaupunginpalvelijaa vastaan).
KAUPUNGINPALVELIJA (säikähtynyt): Ku-ku-kuka sillä tavalla --!
KULEKSIVA KAUPPIAS. Yrsekta, sanoo ruotsalainen. -- Päivää, herra
postimestari, päivää! Onkohan kirjeitä kauppa-asioitsijalle Risto
Reetanpoika Reppuselle?
POSTINHOITAJA. Reppuselle? Ei ole.
REPPUNEN. Senhän arvasinkin. (Aukaisee laatikkonsa) Ei herra
postimestari sattumaltaan tarvitse kiiltopulveria, maailman parasta
kiiltopulveria? Ensimmäisen palkinnon saanut Londonissa, Pariisissa,
Filadelfiassa ja Moskovassa. Sopii kaikille metalli-esineille.
Kirkastaa silmänräpäyksessä mitä tahansa, niinkuin veitsiä, kahvelia,
saksia, kynttiläjalkoja, sormuksia -- -- --
POSTINHOITAJA. En, en -- en minä semmoista tarvitse.
REPPUNEN. Vai ei. Mutta ehkä pullo ootekolonjia? Sata prosenttia
parempaa kuin Farinan. Palkinnon saanut maailman näyttelyissä -- --
POSTINHOITAJA. Se on tarpeetonta, älkää vaivatko itseänne.
REPPUNEN. Sitten minulla on saippuata myöskin, ehta ruusunsaippuata.
Hurmaava haju, verraton vaahto! -- ainoastaan 50 penniä kappale -- --
POSTINHOITAJA. Ettekö kuule? Olenhan minä jo sanonut teille, ett'en
mitään huoli. Sitä paitsi rouvanikaan ei ole kotona, niin ett'en --
REPPUNEN. Ooh, täytyykö herra postimestarin kysyä tuommoista
rouvaltaan? Mitä joutavia! Minä en milloinkaan kysy rouvaltani. No,
minulla ei semmoista olekaan. (Lukitsee laatikkonsa) Herra
postimestari, olkaa hyvä ja antakaa köyhälle matkustavaiselle viisi
penniä sikariksi!
POSTINHOITAJA. Sikariksi? No, tuoss'on sinulle, hassu!
REPPUNEN. Kiitoksia hyvin paljon! Ehkä kumminkin saisi olla pieni
laatikko kiiltopulveria? Maailman parasta kiiltopulveria, palkinnon
saanut --
POSTINHOITAJA (ärjäsee): Pötki paikalla tiehesi, tahi kyllä minä
sinut -- --!
REPPUNEN. No, no, minä ymmärrän yskän. Atjöö, atjöö! (Menee hyräillen).
Hyvästi, hyvästi!
POSTINHOITAJA. Kaunis poika tuo! (Vasemman puoleista ovea avataan
puoleksi) Mitä se on? Jassoo, aamiainen. Hyvä, hyvä, minä tulen.
VANHANLAINEN TALONPOIKAISVAIMO (Niiaa): Hyvää päivää, herra
postimestari, hyvää päivää! Tulin hakemaan tuota kirjettä, joka olisi
tuleva Eeva Stiina Antikaiselle Puuppolan kylästä.
(Niiaa uudestaan).
POSTINHOITAJA. Niin, kyllä semmoinen löytyy. (Ottaa pöytälaatikosta
kirjeen) Evastiina Antikaiselle Puuppolan kylässä. Hutikkalan talossa,
Rantamäen torpassa -- niinkö?
VAIMO. Juuri niin, aivan niin, herra postimestari.
POSTINHOITAJA. Se on rahakirje.
VAIMO. Niin, rahakirjehän sen piti oleman. Sillä kanttori, joka kävi
täällä kaupungissa viime markkinoilla, oli kotiin tultuaan sanonut
Muikkulan muorille, että postikonttorissa on semmoinen kirje, jota ei
saa lähettää löysälaukussa, kun se sisältää rahaa, ja käskenyt muoria
siitä ilmoittamaan kyläläisille; ja kun minulla oli muitakin asioita
kaupunkiin, niin päätin pistäytyä sitä hakemassa, jos herra
postimestari olisi niin hyvä ja -- --
POSTINHOITAJA (keskeyttäen): Mistä sen pitäisi tuleman? Sano se ensin.