JAHVETTI: Ei se vieraalta ota, joka omaltaan ottaa. Tässä joskus ne --
löysin, löysin.
KALLE: Pikemmin se lyhyt rikan maasta löytää kuin pitkä tähden
taivaalta.
KATTAISKA: Niinhän se nyt kävi, niinkuin määrättykin oli.
VILLE (kättelee): Onneksi olkoon.
JEREMIAS (kätellen Kattaiskaa): Onneksi olkoon -- vaikka ei tämä
minulle onneksi ollut.
KALLE: Ei, pimeäksihän se nyt Jeremiakselle käy, sillä mies on vaimotta
kuin päivä auringotta.
JAHVETTI: Elä ole pahoillasi, kun minusta aika jättää, nait lesken,
hee.
KALLE: Äitisi.
JEREMIAS: Ei tämä poika nai, minä jo pelkään naista ja arvelen,
arvelen, taitaa ollakin parempi ilman.
KALLE: Yks se sama suutarille, oliko sata markkaa velkaa tahi saalista,
ajattelee Jeremias.
JAHVETTI: Se on oikein, poikani. (Nostaa nassakat pöydälle.) Ja nyt ei
muuta kuin kemuitsemaan ja kokko palamaan vain.
AAPPO (toimittaen tarjousta): Olkaat hyvät.
VILLE: Olkaat hyvät. (Jahvetille.) No, terve, terve.
JAHVETTI: Terve, terve, ystävät (ryyppää lasinsa loppuun). Hei vain,
viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset.
KATTAISKA: Nyt Jahvetti sen näkee.
AAPPO: Terve, terve, isäni!
VILLE: Terve, terve, poikani!
KALLE: Terve, pappa. Mut elkäämme mässätkö kuin Filisteassa.
VILLE (Kallelle): Sinä silmäteräni -- terve, terve. "Huomenn' oonko
elossa, sitä tiedä en. Mutta jos oon elossa, että olen pätkässä,
varmaan tiedän sen."
ISAKSSON: Kaikki, kaikki me samoin -- hik, hik vain (ryyppää).
KALLE: Hik, hek, hok, setäpappa!
AAPPO: Kiitos kaikille ja kiitos kaikesta! Kiitos siitä, että elän ja
hengitän, kiitos siitä, että synnyin ja kasvoin ja kuolen kerta. Kiitos
sinulle, äiti.
VILLE: Minulle siitä suurempi kiitos lankeaa. Serukka itki, kun sinä jo
papan ja mamman vihkiäisiin olit tulla, mutta minä sanoin, että elä
häpeä, kun et tiedä vielä, mitä olet tehnyt.
AAPPO: Miten pyyhkisin pois muistot sinun tuskistasi?
SERUKKA: Onpa, on itketty.
VILLE: Enkö sinulle silloinkin sanonut, Serukka, elä itke, iloitse pois
vain?
JAHVETTI (tupruttaa sikaria): Se on oikein: iloita, iloita vain pitää,
puhtain sydämin iloita, ilo puhdistaa sinun sydämesi.
ISAKSSON (lasi kädessä): Sillä ei mikään ole parempi kuin iloita ja
hyvää tehdä aikanansa. Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät,
eivätkä tiedä, mitä he ovat ja mitä heidän jälkeensä tuleva on, eivätkä
tunne itseänsä, eikä heitä tunneta omiltansa, vaan maa tuntee heidät
tomuksensa, ja riemuitsee heidän iloissansa.
AAPPO: Ja he hänen unestansa, joka on tämä elämä, täynnä ihmettä ja sen
suuren kunnian kauneutta.
JAHVETTI: Eläpäs suutu, vaikkapa se ei niin suuren kunnian
kauneuttakaan -- hee. Mitäpä tämä, tämä elämä, mitäpä se -- onpahan
näin vähäinen, lystikäs savu-uhri vain.