AAPPO: No, ei siltä, onhan täälläkin elämää, täällä on sukuni, isäni ja
äitini --
Samassa tulevat Serukka ja Ville. Aappo juoksee
syleilemään äitiään Serukkaa.
AAPPO: Kuinka äitini unohtaisin? Ei, vaikka minä pyrkisin kuinka kauas
ja korkealle, äitiä kiitteleisin --
Isaksson menee tupaan. Kalle on tullut saunasta vasta kädessä.
KALLE: Voi näitä aikoja, kun eivät pahene, vaan paranevat, kun täällä
vain kiitellen eletään kuin kissat kallioilla.
VILLE (leikillään): Etpähän sinä kiitelle.
KALLE (mennen luo): Isääkö? Sekös se on isä tämä mies, eikös se ole
vain suutari, kun sillä on harjaksia leuassa?
SERUKKA: Taas Kalle ja isä.
KALLE (äidille sovitellen): Minä ylen puhdas ja valkia ja isäni on
minusta sangen ylpiä.
VILLE: Ähää, elä usko Eskoa. Anna on hakenut kahvipannun -- kaatanut
väelle kahvia ja menee tupaan. Samoin Riikka.
AAPPO: Isä ja äiti, minulla on ilmoitettava teille ilosanoma.
VILLE: Kyllä pappa ja mamma muistavat sen eilisestäkin.
KALLE: Hyvän aina muistaa, paha ei mene mielestä koskaan.
SERUKKA: Et sinä tiedäkään, pappa kulta (pyyhkii silmiään), mikä
onnettomuus --
AAPPO: Onni.
SERUKKA: Voi, voi kuitenkin tätä surua!
KALLE: Mamma, mitä auttaa ajaton suru, kullakin päivällä on murheensa
muru.