ISAKSSON: Mene sinun rauhaasi, mamma, ja muista, on ensimmäinen pikari
tuskan ja tarpeen --
VILLE: Ja pikari toinen on terveyden lähde, se tyhjennä huoleti
kotiväen nähden.
ISAKSSON: Mut' jos mulle kiusaaja tois' pikarin vielä: "En huoli, vie
pois se", ma huudan.
VILLE: Näin synnin mä voitan ja olla koitan, ettei tule häpiä ja olo on
kepiä --
SERUKKA: Kun Aappokin on herra.
VILLE: Herrojahan tässä ollaan itsekukin, mammakulta.
Serukka poistuu ovelta.
VILLE (leikkisästi): Vai onko herraa, joka on herrempi minua, rikasta,
joka on rikkaampi?
ISAKSSON: "Niinkuin savu tuuless' hajoo, kunnia ja korkeus, äkist'
käsist' poijes vajoo tavara ja rikkaus." Vaan mitäs sinä, kun sinun
rikkautesi ei ole näitä maallisia, mikäs niitä hävittää taitaa.
VILLE: Totta sanot vaikka piloillasi. Enkös ole rikas? Kukas voi
riistää minun omaisuuttani, näitä päiviäni, näitä ilojani? Eikö ole
tuolla metsät kuin parhaat riista-aitat, eikö järvet kalaa täynnä? Ota
mitä tahdot, vaan etpä tahdo, suotta et tätä elinaikaasi ahnehtimalla
pilaile. Kenen sanot sinä vielä maailman olevan? Eikös tämä ole meidän?
ISAKSSON: Meidän se on, meille perintönä annettu, että iloita
taitaisimme.
Riikka ja Serukka liikkuvat pihalla.
VILLE: Mamma, tules nyt tänne -- (Serukka ei ole kuulevinaan) --
(Isakssonille.) Tämän Serukankin laittoi Luoja minun varaltani. Siinä
on aarre, ja lapsia on siunautunut -- (Serukalle.) Montakos niitä
onkaan lapsia meillä, mamma?
SERUKKA: Mene tuossa.
VILLE: Kuin santaa meren rannalla on. Ne kun maat allensa laskevat ja
ne kansoittavat --
SERUKKA: Voi, voi, nyt ne tulevat ja minkä punaisen lipun lienevät
ilmaan nostaneet.
Tieltä aitan takaa tulee Aappo tuoden käsipuolessaan Hildaa,
joka on monikirjavissa vaatteissaan ja punainen päivänvarjo
kädessä. Aapolla on vapaassa kädessä kapsäkki.
AAPPO: Terve, terve, kotijoukot.
ISAKSSON: Terve, terve, Aappo.
VILLE: Terve, terve.
AAPPO: Terve, pappa, terve, mamma, terve, täti ja setä. Saanko luvan
esittää: morsiameni neiti Mustikkamaa, minun mammani, rouva Vehviläinen
(Serukka luo pelästyneen silmäyksen Aappoon), minun pappani, vapaaeläjä
elikkä vapaaherra Ville Vehviläinen, tämän kahvilan omistaja, rouva
Riikka Pekkarinen, ja tehtailija ja taiteilija, herra Isaksson.
ISAKSSON: Kisälli, kisälli vain.
HILDA (kaikille, alamaisesti): Hauskaa tutustua.
AAPPO: Ja kiitos nyt kaikille tästä vastaanotosta. (Suutelee Riikkaa
kädelle ja syleilee äitiään.)
VILLE: Ja nyt pienet juhlat pystyyn.
AAPPO: Jaa-a, pappa.
Aappo aukaisee kapsäkkinsä, latoo pöydälle tuomisensa,
asettaa tarjoilijan tottumuksella tuolit pöydän luo,
lyö nenäliinallaan pölyt niistä.
AAPPO: Suvaitkaa, hyvät naiset ja herrat, istuutua.
SERUKKA (joka on näppösillään salaa koetellut Hildan hamekangasta):
Ainapahan tuota istua saa.
VILLE: Yli kaksikymmentä vuotta on oltu huonetovereita tämän Serukan
kanssa, enkä vielä ole nähnyt hänen istualtaan syövänkään. Voit siksi
istua nyt, mamma, kun Aappo tahtoo.
Aappo painaa äitiään istumaan, sitten Hildaa ja Riikkaa.
AAPPO: Olkaat ystävälliset.
VILLE: Jaa-a, se on oikein, olkaat ystävät kaikki vain.
Riikka nousee hakemaan tuvasta kahvipannua ja kuppeja.
AAPPO: Ja tässä sinä näet, pappa, taas poikasi ihan onnenpoikana.
VILLE: Onnenpoika sitä minäkin olen. Sama, sama vain, ei huolenpäivää.
Aappo, ruumis notkeassa kaaressa menee Riikkaa vastaan, ottaa
häneltä tarjottimen ja kasvoilla onnellinen hymy laittaa tavarat
tottuneesti pöydälle, kaataa kahvit ja tuomaansa likööriä laseihin.
Toiset seuraavat ihaillen hänen liikkeitään. Aappo kohottaa
sitten lasiaan.
AAPPO: Rakas isäni, rakas äitini.
VILLE: Minun rakas oma poikani.
ISAKSSON: Ja koko seurakunta, terve (ryyppäävät).
AAPPO: Ja yhä te kotimökille olette sopineet.
VILLE: Kun minä nukun penkillä ja Serukka penkin alla ja kaksi riviä
lapsia lattialla, eipä -- hee, eipä jalansijaa siihen jää.
AAPPO: Kun minä laitan joskus oman hotellin, tulevat pappa ja mamma
meille asumaan.
VILLE: Sehän tuo olisi. Ja mamma saisi vissiin kahvit joka aamu.
AAPPO: Sänkyyn tarjotaan.
SERUKKA (häpeissään): Ei, eihän toki sitä häpeää, etten itse saisi.
Pappilassa kun kerran tarjottimella toivat, ikäni olen saanut sitä
hävetä.
HILDA: Oh-hoh, kuitenkin.
SERUKKA (Hildalle): Vanha on utelias: ollaanko rikasta perua ja onko
pappa siellä kauppias vai muu virkamies?