Sydän-Suomen Rautateollisuus O.-Y. oli suurin Penttilälle joutunut
konepaja. Hän päättikin matkustaa sinne ensiksi. Tehtaassa valmistettiin
nykyään pieniä höyrykoneita. Penttilä ajatteli muuttaa tehtaan
valmistamaan ensin erikoisia työkoneita ja sittemmin sähkömoottoreja.
Tehdas oli jykevä ja nokinen. Ne olivat uuden omistajan ensi
vaikutelmat. Amerikkalaisten ei tarvitse tuhlata suuria summia
tehdasrakennuksiin. Lauhkea ilmanala sallii helpotuksen. Kylmät talvemme
vaativat meiltä lämpimänpitävät suojat ja korottavat tehtaittemme
perustamiskustannuksia.
Tehtaan toimitusjohtaja, insinööri Yrjö Vermasvuori, erään maamme
tunnetuimman suvun suomalaistunut vesa, oli kuullut tehtaan osakkeitten
joutuneen jollekin amerikkalaistuneelle suomalaiselle nousukkaalle.
Itsellään oli hänellä perusteelliset tiedot alaltaan. Harjoiteltuaan
useissa ulkomaisissa rautateoskeskuksissa oli hän noin vuosi sitten,
tuskin kolmekymmentä täyttäneenä, tullut nykyiseen toimeensa. Hänestä
tuntui vastenmieliseltä jäädä toimimaan sellaisen miehen johdolla, jolla
on kultaiset hampaat, luonnottoman paksut kellonvitjat ja kengänkärjissä
kuin suuret perunat, ja joka kaiken lisäksi on -- sivistymätön.
Hämmästyksekseen hän huomasi isäntänsä olevankin hartiakkaan,
tavallisesti puetun ja harvapuheisen miehen. Huomiota herätti vain
ulkoneva korkea otsa ja sen alapuolella kaksi harmaata silmää. Liikkeet
olivat jäykät ja puku aivan tavallinen. Ennen kaikkea teki mies tyynen
ja miellyttävän vaikutuksen.
Konepajan omistaja ja toimeenpaneva johtaja keskustelivat
yksityiskonttorissa liikkeen tulevaisuudesta.
Penttilä näytti tarvittavien koneiden piirustuksia.
-- Näitä tarvitaan sata kappaletta, näitä kaksi kertaa niin paljon ja
näitä ja näitä...
»Toivottavasti voitte noin osapuilleen sanoa, milloin saatte ne
valmiiksi?» tiedusteli hän.
Sovittiin, että insinööri tekee tarkemmat laskelmat ja suunnitelmat
huomisaamuun.
Vähää ennen töitten lopettamista illalla pistäytyi ins. Vermasvuori
konepajan puolelle ja -- kenet tapasi hän! Penttilä siellä oli puseroon
ja työhousuihin pukeutuneena erään miehen kanssa täydessä sovinnossa
suunnittelemassa hammaspyörien jyrsimiskonetta nopeampikäyntiseksi.
Uudessa neuvottelussa, aamulla, mainitsi insinööri tarvitsevansa aikaa
koko tilauksen valmiiksisaamiseen kuusi kuukautta, mutta voitaisiin aika
lyhentää 5 kuukaudeksi. Tosin samalla kustannukset nousisivat
neljänneksellä. Oli käytettävä ylityötä.
»Korottakaa kustannuksia 250 %, jotta pääsette 3 kuukauden
toimitusaikaan», ehdotti Penttilä.
Insinöörin otsa rypistyi. Ennakkotiedot amerikkalaisesta toteutuivat.
Penttilä huomasi insinöörin katseen synkistyvän.
»Nämät koneet tarvitaan mahdollisimman pian, jotta uusia miehiä saadaan
työhön. Teidän miehiltänne ei työ lopu», sanoi hän harvaan tapaansa.
Insinööri huomasi kysymyksessä olevan todellisen työnjouduttamisen eikä
halun saada tehdas mahdollisimman pian toisten seisovien tehtaitten
sarjaan. He saavuttivat yhteisymmärryksen.
Sovittiin, että peruutetaan kaikki tilaukset, jotka voidaan. Miehiä
otetaan työhön niin paljon kuin voidaan ja Penttilän tilauksia aletaan
jouduttaa.
Penttilä kulki kaikilla laitoksilla, jotka hän omisti joko kokonaan tai
osittain. Hän jakoi tilauksia, antoi työintoa. Tosin oli hänen pakko
joskus järjestää johto uudelleen. Strömforsin O.-Y:n voima-asemalla
hänelle näytettiin ovea. Vakaasti päättäneenä ostaa koko osakeyhtiön hän
lähti sanaakaan sanomatta.
Oli kirkas talviaamu. Lunta oli vähän. Pakkanen pysytteli 10 ja 15
asteen välillä. Savu nousi suorana patsaana korkeuksiin.
O.-Y. Jäniskosken voima-asema oli rakennettu samannimiseen koskeen,
maakunnan sähkötarvetta tyydyttämään. Voima-asema oli käynnissä, mutta
vain puolittain. Huonot ajat olivat ajaneet rakentajayhtiön konkurssiin
eikä nykyinenkään omistajayhtiö ollut vakavarainen. Penttilä osti
osakkeet kosken käyttämättömän voimamäärän tähden.
Hän ajoi majatalokyydillä paikalle. Päästyään kosken yli vievälle
sillalle hän maksoi ajajalle ja läksi käyden etsimään ihmisiä.
Parin kivenheiton päässä sillasta istui hirsikasalla mies, ilman takkia
ja paljain käsin välittämättä pakkasesta. Edessään maassa oli hänellä
mittauskojeita ja kädessään lauta, johon oli pingoitettu paperi. Mies
näkyi innokkaasti kirjoittavan paperiin. Hän oli noin 26-28 vuoden
paikkeilla, voimistelija, oikea kiekonheittäjä. Tukka oli vaalea, ja
vieraan katseen kiinti ainoastaan voimakas leuka. Penttilässä mies
herätti huomiota, ja hän päätti ottaa selvän, mitä mies tekee ulkona
näinkin varhain.
Hän astui luo ja tiedusti tietä konttoriin. Mies nousi seisomaan,
vilkaisi pitkään kosken yläjuoksuun, sitten paperiinsa, huokaisi syvään,
mutta samassa kirota ropsautti aivan kuin omille ajatuksilleen. Hän oli
aivan unohtanut, mitä vieras oli hänelle sanonut.
»Jaa että mitä?» kysyi hän yhtä paljon silmillään kuin suullaankin.
Konttori ei ollut vielä auki, mutta hirsikasalla istuva otti kojeensa ja
lähti opastamaan vierasta sinne.
Päästäkseen keskustelun alkuun Penttilä kysyi, miten paljon koskessa on
voimaa. Tällöin he seisoivat pienellä kunnaalla, rantapenkereen
korkeimmalla kohdalla.
»Tarkoitatteko käytössä olevaa kosken voimaa vaiko sitä, joka siitä
voidaan saada?» kysähti paikkakuntalainen. »Sillä katsokaa nyt itse: jos
tuo kallio puhkaistaan ja nykyinen uoma tukitaan, niin näette itse
kosken lyhenevän puoleen nykyisestään, ja sitäpaitsi saadaan putous
korkeammaksi. Sain juuri valmiiksi laskelmat. Kosken voima saadaan tällä
parannuksella noin kaksinkertaiseksi.»
»Miksi sitä ei laiteta?» tiedusteli Penttilä.
Paikkakuntalainen hymähti. »Ensiksi se vaatii paljon rahaa ja toiseksi
syntyisi siitä voimaa, jota paikkakunta ei tarvitse, koska nykyäänkin
sähkövirtaa menee vain noin kolmannes saatavasta. Sehän Imatrankin
voima-aseman rakentamisen lykkäsi, kun ei tietty, mitä tehdään
saatavalla voimalla.»
»Ryhtykää rakentamaan koskea heti. Annan rahat ja ostan voiman», sanoi
Penttilä. »Olen nimittäin Jäniskoski-yhtiön nykyinen omistaja.»
»Kalle Ranta, laitoksen nuorempi insinööri», esitteli hirsikasalla
istunut, silmät renkaina ja posket hehkuen. Miehessä paloi jo täysi työn
tuli. Hänen palava halunsa tuntui olevan jo päästä tuohon kallioon
käsiksi. Penttilä valoi öljyä tuleen alkaessaan suunnitella työn
nopeutta ja erilaisia vaikeuksia, jotka voivat työtä estää. Ranta oli
asiastaan varma. Hänellä oli piirustukset ja suunnitelmat valmiina.
Tänään hän laski lopullisesti, paljonko voimaa saadaan uudesta koskesta
-- ja kirous olikin aiheutunut siitä, kun hän ei luullut voivansa saada
koskeen ketään innostumaan. Samalla kuitenkin oli hänen edessään
seisonut mies, joka ratkaisi asian heti.
Ei tietty, mitä tehdään Imatran voimalla, jos rakennetaan voima-asema!
Penttilä oli saanut kalvavan madon sydämeensä. Ei tiedetä, mitä voimalla
tehdään. Voi kaikki taivaan vallat! Siinähän olisi voimaa, sitä, mikä
hänellä on suunnitelmissaan a ja o.