"Jotakin ehkä tietäisin,
Olinhan siinä minäkin."
Vänrikki Stool.
Kunnioitettavat lukijat.
Seuraava päiväkirja tarjoo lukijoillensa muutamia tietoja Suomen
kaartin matkustuspaikoilta, viime itämaisen sodan aikana, ja sen
toiminnoista siellä, niin myös kaikenlaisia hupaisia tapahtumia,
päiväkäskyjä ja seikkailuja.
Kertomus on varmoista lähteistä, sen verran kuin sitä yksityisellä
soturilla on tilaisuutta nähdä ja taitoa käsittää. Huomautan myös
arvoisille lukijoille, että tässä parhaasta päästä puhutaan ainoastaan
kolmannesta komppaniasta, syystä että kertoja koko sota-ajan oli
mainitun komppanian rivissä, eikä siis voinut tarkoin seurata toisten
komppanioin liikkeitä, koska sodassa hyvin usein yhdenkin pataljonan
komppaniat toimivat eri paikoilla ja toisinaan eri tavallakin.
Luonnollista on, että suuria erilaisuuksia siinä ei voi olla,
jonkatähden tämä kertomus jotenkin kuvailee tapahtumia toisissakin
komppanioissa. -- Kertomus ei ole mitään vakinaista kirjakieltä, onhan
vaan semmoista suoranaista soturin juttua, jonkatähden yhdyn tuohon
tunnettuun ja virvoittavaan lauseparteen: "Vaikka voimia puuttuu, on
tahto kuitenkin kiitettävä."