Minä aion aloittaa päiväkirjan jälleen, koska minulla sattuu olemaan
pikkuruisen aikaa eikä nyt toistaiseksi mitään tehtävää. Tarkoitan
ensiksikin, että olen täpötäynnä kunnianhimoja ja pyrkimyksiä, ja minun
mielestäni oikeastaan jokaisella naimisissa olevalla tytöllä pitäisi
olla toimiala, jos hän on kyllin varakas teettääkseen kotihommansa
palvelusväellä. Varsinkin kun tyttö on naimisissa sellaisen aviomiehen
kanssa kuin Henry. Sillä Henry on täydellinen kotikarhu, ja jos
tyttökin kykkisi kotona kaiket päivät, tapaisi hän miehensä kovin
usein. Siksipä minä yritän tehdä jotakin elämässä enkä salli pyörien
kokonaan seisahtua vain siksi, että olen mennyt naimisiin sen kanssa,
jonka olen valikoinut. Mutta minä uskon aina, että on hyvä tuntea
erilaatuisia ihmisiä, ja niin kauan kuin puolisoni kuuluu varakkaihin
luokkiin, minä haluan mieluummin tavata arvokkaita herrasmiehiä, joilla
on ulkonaista tajuntaa. Senvuoksi minä alati poimiskelenkin jotakin,
ja kun sitten tulen takaisin ja tapaan Henryn, on minulla aina tuo tai
tämä uusi huomautus tehtävänä. Sillä jos Henry ja minä viettäisimme
kaiken aikamme yhdessä, eivät kummankaan ajatukset olisi niin kirkkaat.
Ja kirkkaat ajatuksethan juuri pitävätkin kotilieden tulet vireillä ja
estävät avioeron kuihduttamasta kaikki romantiikan kukkaset.
Kun siis Henry ja minä olimme menneet naimisiin, oli ensimmäinen
toimiala, johon kävin käsiksi, elokuvat. Ja me tuotimme liika
tuotannon Dolly Madisonin perijootin sukupuolielämän pohjalla. Mutta
kun kirjoitettiin näytelmäluonnos, oli meillä aika paljon pientä
hankaluutta, koska sen kirjoittaja tahtoi sulloa sen täyteen pelkkää
"sielutiedettä". Ja ohjaaja tahtoi, että se olisi täynnä "rahvasmaisia
kohtauksia" ja koristeaiheita. Ja Henry tahtoi, että se olisi täynnä
korkeaa siveellisyysmoraalia.
Mutta minä en välittänyt, mitä siinä oli, kunhan se vain oli täynnä
nokkelia kohtauksia, joissa johtava mies ajaisi minua takaa puunrungon
ympäri ja minä tiristäisin hänelle silmiäni niinkuin Lillian Gish.
Niinpä sanoikin herra Goldmark, se suuri filmipomo: "Miksei pysyä
turvallisella puolella ja sulloa se täyteen kaikkea?"
Niinpä näytelmäteksti osoittautui herttaiseksi, koskei se ollut
ainoastaan nokkela lemmentarina, vaan vallan "sielutieteellinenkin",
ja se opetti myöskin suuren moraalisen siveellisyysläksyn, oli täynnä
koristeaiheita ja sisälsi lisäksi hurjan kapinan armeijassa. Ja se
oli tosiaan niin täynnä kaikkea, että joskus täytyi kolmen tai neljän
asian tapahtua yhtä haavaa. Niinpä Dolly Madisonin sielutieteellisin
kohtaus tapahtui viraston helmiäiskylpyammeessa, ajatellen sulhastaan
kahden tulen välissä, sillä välin kun armeijan kapina suoritettiin ihan
kylpyhuoneen ikkunan edustalla.
No niin, Dolly Madison kuului olleen washingtonilainen tyttö,
minkävuoksi meidän täytyi matkustaa pääkaupunkiin Washingtoniin
filmaamaan, että kappale saisi paikallismaalia ja historiallisen
tarkkuuden. Mutta on perin vaikeaa ottaa elokuvia Washingtonissa, koska
juuri kun on valittu joku ihana paikka kongressitalon lähettyvillä ja
saatu kaikki laitteet kuntoon, niin tavallisesti saapuu senaattori
Borrer ja asettuu kameran eteen. Tarkoitan, että on ihan mahdotonta
liikuskella kamera mukana Washingtonissa ja pysyttää suuret miehet
poissa sen edestä. Ja kumminkin olisivat ne senaattorit kokonaan
tärvelleet kuvan, sillä vaikka heidän pukunsa ovatkin varsin metkoja,
eivät ne kuulu Dolly Madisonin aikaperijootiin. Siispä lopuksi pyysin
Dorothya keksimään jonkun hyvän verukkeen, millä heidät häätäisi
pois. Ja Dorothy sanoi heille, että heidän oli poistuttava, koska me
valmistimme sielutieteellistä kuvaa eikä heidän sieluntilansa vielä
ollut saavuttanut Dolly Madisonin aikakauden tasoa. Mutta minusta
tosiaan tuntuu, että Dorothy olisi voinut käyttää järkeään ja keksiä
vähän enemmän tahtimaisuutta senaattoreja puhutellessaan.
No, kun meidän kinofilmimme valmistui, osoittautui "Sukupuolta
voimakkaampi" sille sopivaksi rubriikiksi, minkä keksi vallan älykäs
tyttö herra Goldmarkin toimistosta. Ja sinä suurena moraalisena
siveellisyysläksynä oli, että tytöt kykenisivät sen aina välttämään,
jos he pysähtyisivät ajattelemaan äitiä. Ja minun loppukohtaukseni,
jossa minä pysähdyin ajattelemaan äitiä erikoisen leimahtelevin
tuloksin, kun katselin hämärää valokuvaa harsoverhon läpi, oli tosiaan
varsin imarteleva. Niinpä me olisimme jatkaneet ja tehneet enemmänkin
elokuvia, jollei olisi ollut — "jotakin".
Sillä minä pidän kovin paljon "vauvoista", ja kun tyttö on saanut
Henryn kaltaisen varakkaan miehen, on äitiys sitäkin kauniimpi,
varsinkin jos vesa tulee "papan" näköiseksi. Ja Dorothykin sanoo,
että "vauva, joka muistuttaa jotakin rikasta isää, on yhtä hyvä
kuin pankkiin pistetyt rahat". Tarkoitan, että Dorothy toisinaan
käy filosofistiseksi ja sanoo jotakin, mikä tosiaan saa tytön
ihmettelemään, että kukaan, joka osaa tehdä moisia filosofistisia
huomautuksia, saattaa tuhlata aikaansa niinkuin Dorothy.
Ja minusta tuntuu aina, että mitä pikemmin tytöstä tulee äiti
vihkiäisten jälkeen, sitä luultavampaa on, että se on "papan" näköinen.
Tarkoitan, ennenkuin tytön mieli keskittyy johonkin muuhun. Mutta
Dorothy sanoi, että minuna hän tyytyisi yhteen "vauvaan", koska hänen
mielestään melkein kaikesta, mikä on Henryn näköistä, yksikin kappale
riittää. Mutta Dorothy ei osaa antaa arvoa äitiydelle.
Minun siis tietenkin täytyy jättää elokuvat, koska minä en voisi
olla niin epärehellinen kuin muuan naimisiin mennyt filmitähti,
joka allekirjoitti sopimuksen varsin pitkään sarjaan eikä hiiskunut
filmiyhtiölle mitään "salaisuudestaan". Ennenkuin siis sarja oli
puoliksikaan valmis, kävi varsin tukalaksi ottaa hänestä kokokuvia,
koska ohjetekstissä edellytettiin hänen olevan vain naimattoman
tyttöheilakan. Niin heidän vihdoin täytyi kuvata hänet kaikissa
kohtauksissa siten, että hänestä näkyi vain pää jonkun pensaan
yli tai katselemassa ulos ikkunasta, ja senvuoksi hän sai enemmän
loppukohtauksia kuin mikään filmitähti koskaan ennen. Mutta minusta ei
ole kunniallista saavuttaa niitä moisilla keinoilla.
Kun sitten Henry kuuli "minun salaisuudestani", tuumi Henry muuttaa
heidän vanhalle maatilalleen, jossa "pikkuhiiremme" voisi syntyä. Sillä
"Pikkuhiiri" oli se lellittelynimi, jolla olimme aikoneet sitä kutsua,
kunnes havaitsimme, että leikistä oli tulossa tosi. Mutta minäpä
halusin paljoa mieluummin New Yorkiin ja sanoin Henrylle, että koska
hänen koko sukunsa oli syntynyt Philadelphian esikaupungissa, niin
miksemme antaisi "Pikkuhiirelle" parempaa tilaisuutta? Sillä minä olen
lukenut lääketieteellisestä kirjasta. "Pientä muukalaista odotellessa",
että äidin tulisi olla siellä, missä voi katsella melko paljon
taidetta, ajatella suloisia ajatuksia eikä lukea muuta kuin kauniita
runoja ja kauniita romaaneja ennenkuin se tapahtuu. Mutta Dorothy
sanoi, että kyllä minun olisi parasta hotkaista sivu Ring Lardneria
silloin tällöin, koska pojasta — jos kakara sattuisi pojaksi syntymään
— muutoin saattaisi tulla muotikauppias. Mutta sittenkin minä sanoin
Henrylle, että meidän pitäisi mennä New Yorkiin, jossa kaikki taide ja
kirjallisuus on.
Mutta Henry sanoi, että heidän oma vierashuoneensa, jossakin
Philadelphian esikaupungeista oli täpösen täynnä taidetta, koska
hänen isänsä oli kuluttanut monta monituista vuotta pelkästään
sen keräämiseen. Ja siellä on tosiaan aika paljon pienikokoisia
savikuvia tytöistä seuralaisineen, valmiina minuettia tanssimaan,
sekä kolme lasista näytelaatikkoa täynnä vanhanaikaisia taskukelloja,
puhumattakaan luonnollisen kokoisesta marmoripatsaasta, joka esittää
täysikokoista lasta kylpemässä oikea pesusieni kädessä, ja seitsemästä
pianolampusta. Henry siis sanoi: miksi mennä New Yorkiin, kun kerran
on niin paljon taidetta minun oman kattoni alla? Mutta minä sanoin
Henrylle, että taide meidän vierashuoneessamme oli valmista, kun taas
New Yorkin taide yhä jatkuu ja siellä voi tavata suuria taiteilijoita
heidän näyttelyissään ja kysyä, miksi he niitä ovat valmistaneet, ja
oppia jotakin.
Mutta Henry tuumi, että hänen tulisi pysyä siellä, missä hänen isänsä
on. Sillä Henryn isä on yli yhdeksänkymmentä vuotta, ja Henry yritteli
totuttaa häntä pois varsin pahasta tavasta: hän näet tahtoi tehdä
uuden testamentin joka kerta, kun uusi sairaanhoitajatar tuli häntä
hoivamaan. Eikä näy merkitsevän mitään, kuinka epämiellyttävän uuden
tytön he kykenevät hankkimaankin, sillä Henryn isä osaa aina kutoa
romaanin hänen ympärilleen. Kunnes me joskus toivomme, että hän tulisi
terveeksi tai jotakin muuta.
Ja Henryn äiti on ihan yhtä paljon täynnä romaania kuin
hänen isänsäkin. Tarkoitan, että kun vanhanpuoleinen
seitsenkymmenkaksivuotias rouva aina luulottelee, että pöytäpalvelija
on häneen sokeasti rakastunut, niin on vaikea pitää pöytäpalvelijoita.
Ja Dorothy sanoo, että kun vain voisimme saada kaikki laulunsepittäjät
tapaamaan Henryn äidin, olisi se nopein keino vapauttaa maailma
äideille kirjoitetuista lauluista.
Mitä taas Henryn sisareen tulee, ei hänellä ja minulla ole suorastaan
mitään yhteistä. Tarkoitan, etten minä paheksu poikamaisia kuoseja
tyttöjen yllä, jos he kopioivat jotakin hyvin kammattua muotikuvaa
esimerkiksi lehdestä "Kuinka nuoren miehen tulee pukeutua". Mutta Ann
Spoffard on sen lajin tyyppi, joka kuluttaa kaiken aikansa tallin
ja koirakopin välillä ihan ilman aikojaan. Tarkoitan, että koetan
aina ajatella parasta jokaisesta, ja todellakin otaksun olevan perin
epäitsekästä, kun tyttö kuluttaa viikkokausia pestäkseen koiraa
syyhysaippualla parantaakseen sen syyhelmän, ollenkaan ajattelematta
itseään. Mutta sittenkin hän saattaisi olla ystävällinen ihmisillekin
ja käyttää enemmän ooderkolongia ennenkuin astuu salonkiin.
Siis minun täytyi panna aivoni toimimaan saadakseni Henryn lähtemään
New Yorkiin. Ja kun minä panin ne toimimaan, niin keksin todellisen
syyn, miksi Henry halusi viipyä Philadelphian esikaupungeissa, ja se
oli siksi, että hän on aivan mahtava mies niin kauan kuin hän viipyy
siellä, mutta kun hän saapuu New Yorkiin, ei hän näytä olevan niin
erikoinen. Sillä sittenkin, ollakseen erikoinen New Yorkissa, täytyy
olla esimerkiksi niinkuin herra Otto Kahn, joka tekee aika paljon
taiteen hyväksi, taikka sitten niinkuin siveellisyydenvalvojat, jotka
tekevät aika paljon sitä vastaan. Tarkoitan, että herra Kahn voi aina
tehdä itsensä huomatuksi jollakin uudella taiteellisella näytelmällä,
ja sensori taas voi tehdä itsensä huomatuksi kieltämällä sen esityksen.
Mutta Henryllä ei näy koskaan olevan kyllin aatteita pannakseen mitään
alkuun, ja vaikkei tarvitakaan mitään aatteita jonkin toimenpiteen
kieltämiseen, on New York niin täynnä sellaista väkeä, että kilpailu
käy varsin vaikeaksi.
Ainoa, mitä Henry todella osaa tehdä, on pauhata alhaista moraalia
vastaan. Eikä hän edes näy saavan ihmisiä katumaan, koska ne ainoat,
jotka laisinkaan viitsivät kuunnella sellaista puhetta, ovat
moraaliltaan puhtaita ja vain haluavat kuulla siitä haasteltavankin.
Ja ne arveluttavat asiat, joita Henry voi keksiä, voivat antaa
puheenaihetta Philadelphian esikaupungeissa, mutta eivät kovinkaan
paljoa hytkähdyttäisi ihmisiä New Yorkissa.
No, kyllähän herrasmiehet, jotka saapuvat New Yorkiin Kansas Citystä
tai St. Louisista ja siellä huomaavat tulevansa vähäpätöisiksi,
voivat aina tehdä itsensä varsin tärkeiksi tuhlaamalla aika paljon
rahaa yliviinureille, pääsylippukeinottelijoille ja yöklubien
emännöitsijöille. Sillä tosiaankin voi jokainen mennä Texas-Guynanin
yö-klubiin ja muutamasta sadasta dollarista puhutella häntä
ristimänimellä. Mutta kuuluisuuden saavuttaminen Texas Guynanissa ei
oikeastaan huvittaisi Henryä, jollei hän voisi mennä sinne katselemaan,
kuinka ihmiset pitävät iloa, ja sitten tekisi itseään tärkeäksi
toimittamalla poliisit panemaan sen kiinni.
Senvuoksi minun täytyy ajatella varsin vahvasti keksiäkseni jonkun
keinon, minkä avulla Henry tuntisi itsensä tärkeäksi New Yorkissa. Ja
päätin, että nopein keino olisi liittyä joihinkin yhdistyksiin.
Sitten muistui mieleeni eräs herrastuttavani New Yorkissa, joka
on kovin, kovin huomattuja kuuluu oikeastaan kaikkeen, ja minä
kyhäsin hänelle kirjeen kysyen, voisiko hän järjestää Henrylle
joitakuita kutsuja saapua New Yorkiin ja liittyä tähän tai tuohon.
Ja tämä herrasmies kuuluu "Sivistyksen ystäviin" ja "Luonnonystävien
yhdistykseen" ja "New Yorkin kiukkuliittoon", joka vastustaa vihaisia
koiria, ja "Ohion seuraan". Ja hän toimitti Henrylle kutsun liittyä
kaikkiin paitsi Ohion seuraan. Sillä Ohion seura kuuluu olevan perin
valikoiva, koska täytyy olla syntynyt Ohiossa. Mutta hän hankki
Henrylle kutsun liittyä Pennsylvanian seuraan, joka ei valikoi niin
ankarasti eikä muuta vaadi kuin että sen jäsenet ovat syntyneet vain
Pennsylvaniassa.
Ja kun Henry alkoi saada kaikkia näitä kutsuja, tuntui hänestä perin
hyvältä ajatella, että hänen huomattavuutensa oli ehtinyt New Yorkiin.
Niinpä hän päätti matkustaa suoraapäätä sinne ja liittyä kaikkeen,
mihin häntä pyydettiin. Ja tietysti hänen oli otettava minut mukaansa.
Ja kun minä pääsin takaisin Ritziin kaiken sen kotielämän jälkeen,
jonka olin läpikärsinyt, niin melkein luulen huokaisseeni helpotuksesta.
No, heti ensimmäisenä iltana, kun Henry oli New Yorkissa, hän meni
suuriin kemuihin ja istui samassa pöydässä kuin Amy Bottsfield Rand,
joka on kovin ingellitentti, koska hän kerran matkusti Kiinaan ja
tuskin saattaa sietää mitään sen jälkeen, kun palasi kotiin, ja Percy
Gilchrist Saunders, joka on tullut kuuluisaksi mielipiteestään,
että oikeinkirjoituksen pitäisi kuulua samalta kuin se näyttääkin,
ja Chester Wentworth Peabody, joka kuluttaa kaiken aikansa oravien
tarkkaamiseen kirjoittaen muistiin kaikki niiden hyppäykset. Ja
kaikkien näiden kuuluisain henkilöiden tapaaminen, joita New York on
ihan kukkuroillaan, herätti Henryssä uusia ajatuksia ja avasi hänelle
uusia näköaloja. Sillä kun Henry oli heidän kanssaan haastellut,
huomasi hän ihan kummastuksekseen, että hän oli ihan yhtä paljon täynnä
aivoja kuin hekin. Mutta sellaistahan aina tapahtuu ihmisille, jotka
alemmuustunnossaan karttavat New Yorkia. Sillä vähät siitä, kuinka
alhainen tuntonne on, voitte New Yorkissa aina tavata hyvin huomattavia
henkilöitä, joilla ei ole enemmän aivoja kuin teillä.
Ja Henryn tultua kotiin kemuista minä livahdin hänen sänkykamariinsa
uudessa vaaleanpunaisessa yöpuvussani ja sain hänet vihdoin lupaamaan,
että asuisimme New Yorkissa, jossa elämämme voisi olla sielukkaampaa.
Ja sitten minä tilasin Henrylle "Kuukausikerhon" julkaisun, jossa
kerrotaan, mikä kirja on luettava joka kuukausi, jotta ihmisen
yksilöllisyys pilkistäisi esiin. Ja se on kerrassaan ihmeellinen, koska
se saa yli viisikymmentätuhatta henkilöä lukemaan saman kirjan joka
kuukausi.
Ja niin me vuokrasimme uusimman huoneuston uusimmasta vuokratalosta
Park Avenuen varrelta, ja minä sain sinne pelkkää vanhinta antiikkia,
kaikki antiikkia italialaista, ja yhden vanhimmista Rembrandteista.
Minun täytyy tosiaan melkein hymyillä, koska olin luullut, että kaikki
sisustus pitäisi koristaa vaaleanpunaisella satiinilla ja aika paljolla
merisinisellä. Mutta sitten kun tyttö on oppinut taidetta, voi hän
tuskin sietää muuta kuin vanhaa italialaista. Nyt minä siis niiden
strutsinsulilla koristettujen pitsiröijyjen asemesta, joita aina ennen
käytin, pidän aamupukuja ainoastaan vanhasta italialaisesta brogaadista
pitkin laahustimin, joka on tehty jostakin keskiaikaisesta paavin
kirjoviitasta kaikkine kauhtuneine väreineen.
Ja kun me järjestimme lastenkamaria "Pikkuhiirelle", niin
sisäkoristelija keksi oikean aitoitalialaisen kehdon eräältä
ikivanhalta vuosisadalta. Mutta Dorothy sanoi, että se vanha
italialainen oli sitä timratessaan tuuminut, että jos lapsonen
nutistuisi, olisi kätkyt juuri sopivan kokoinen ruumisarkuksi. Ja
Dorothy pelkäsi, että jokainen lapsi, joka joutuisi siinä nukkumaan,
tulisi peräti synkkäluontoiseksi. Tarkoitan, että Dorothy joskus saa
aika hyvän aatteen, koska tosiaan kävi niin, että vanha italialainen
huoneustokin tulee vallan alakuloiseksi, varsinkin sadepäivinä. Siis
minun täytyy järjestää, että Dorothy oikeastaan pysyy luonamme,
jottemme tulisi liian alakuloisiksi tällaisessa italialaisessa
ympäristössä.
No, vihdoin tuli päivä, jolloin "Pikkuhiiren" oli aika saapua, ja minä
menin Dorothyn kanssa puoliselle Ritziin. Ja puolisen jälkeen Dorothy
meni ostoksille, ja sitten hänen oli määrä lähteä epävirallisille
teekutsuille. Ja hän kehoitti minua tulemaan mukaansa. No, minä en
tosiaan pidä mistään niin suuresti kuin ostoksilla käymisestä ja
epävirallisista teekutsuistakin, mutta lopuksi minä katsoin paremmaksi
olla lähtemättä ja menin sensijaan kotiin. Ja kun sitten iltapäivällä
"Pikkuhiiri" pantiin minun käsivarsilleni, tunsin saaneeni riittävän
korvauksen siitä, että olin kaikki jättänyt.
Mutta minä soitin teekutsuihin menneelle Dorothylle ilmoittaakseni
hänelle uutisen, että vauvasta oli tullut poika. No, ei mikään
liikuta niin paljo ihmisten sydämiä kuin heille tuttu tyttö, joka on
kulkemassa "varjojen laakson läpi" ja palaa sieltä lapsukaisen kera.
Siksipä jokainen tahtoi teekutsuilta lähteä suoraan meille. Ja minä
istuin vuoteessani italialaisessa aamunutussani, ja "Pikkuhiiren"
tervehdykseksi panimme toimeen varsinaiset pidot. Tarkoitan, että
ihmisiä tuli tulemistaan, ja minun täytyi olla puhelimen ääressä
tilaamassa Reubensilta yhä lisää voileipiä. Mutta lapsenhoitajatar ei
sallinut meidän nähdä "Pikkuhiirtä" muuta kuin vilahdukselta, koska
meluja tupakan savu ei ole pienokaisille terveellistä sinä päivänä, kun
ne saapuvat maailmaan.
Mutta sittenkin minä sain korvauksen kaikista näistä kivistyksistä,
sillä Henry sijoitti aika ison summan minun nimelleni. Milloinkaan
nähkääs ei aviomies käy raha-asioissa niin tunnelmalliseksi kuin sinä
päivänä, jona hän saa tyttöään nimittää "pikku äidiksi".
No, sitten kun se kaikki oli ohi, tahtoi Henry tietysti, että minä
pysyisin kotosalla enkä olisi mitään muuta kuin vaimo ja äiti. Enkä
minä siitä oikeastaan välittänyt niin kauan, kun minun täytyi pysyä
vuoteessa. Mutta noustuani vuoteesta minun aivoni alkoivat askarrella
ja minä aloin miettiä toimialaa. Mutta minä päätin olla laittamatta
enää uusia filmejä, koska "Sukupuolta voimakkaampi" kävi ihan yli
ihmisten ymmärryksen ja koitui rahalliseksi tappioksi. Senvuoksi
minä päätinkin antautua kirjalliselle alalle ja enemmän oleskella
kirjallisessa ympäristössä kodin ulkopuolella.