Vanhimpia ja yksinkertaisimpia maanomistus- ja maaverotusyksiöitä
läntisessä ja luoteisessa Europassa on ollut tila -- täysi ja jakamaton
tila.
Anglosaksilaisessa Englannissa sellaisen maa- ja verotusyksiön nimenä
oli "hide", "hid", millä alkuaan tarkoitettiin sellaista tilaa, joka
riitti perheen elatukseen. Myöhemmin tällaiseen täysitilaan laskettiin
120 acrea peltoa. Jo varhain täysitiloja jaettiin osiin; niinpä 1/4
hiden tila oli "virgate". Mutta asutus- ja verotusmuutosten kautta hide
menetti entisen merkityksensä, ja feudalismin aikana se esiintyi enään
vain eräänlaisten verojen yksiönä.[476]
Keski-Europan germanilaisilla aloilla oli vastaavan yksiön nimi "Hufe",
"huoba", "höba"; sen latinankielinen nimitys "mansus" merkitsi
kartanoa, asuinpaikkaa. Kuudennen vuosisadan lopulla näkyy Hufe
Länsi-Saksassa menettäneen alkuperäisen heimotilan luonteensa ja
muuttuneen määrätynlaatuiseksi veroyksiöksi. Frankkilaisella ajalla
mainitaan verotilan suuruudeksi usein 30 Morgenia, mutta eri seuduilla
olivat täysitilat hyvinkin erisuuruisia, mikä kyllä kävi päinsä, koska
tällaisten tilain ainoastaan samassa jakokunnassa tarvitsi olla
samansuuruisia.[477]
Skandinavian maissa oli vanhimmalla verotilalla nimenä "bol". Tanskassa
se vanhemmalla keskiajalla merkitsi yleensä taloa, tilaa, joka elätti
talonpoikaisperheen. Uutisraivauksen ja parannetun viljelyksen kautta
alkuperäisten bolien suhteet aikaa myöten muuttuivat. Jo 11. vuosisadan
lopulla Tanskassa mainitaan bolin puoliskoja ja pian sen jälkeen bolin
neljänneksiä ja muita murto-osia. Bol Tanskassa oli myöskin peltojaon
perusteena kylässä. Kussakin kylässä laskettiin olevan määrätty luku
boleja. Otaksutaan, että jossakin kylässä oli boleja esim. 8; muudan
kylän taloista oli koko bolin tila, se oli siis peltojaossa saava 1/8
kylän pellosta; toinen talo oli neljännesbolin tila ja sai siis
pellosta 1/32. Bolin suuruuden ja arvon määräsi siis sen suhde toisiin
saman kylän boleihin. Eri osissa maata bolit saattoivat olla ja
olivatkin erikokoisia. Kuinka "bol" Tanskassa tuli verojen ja
rasitusten, etupäässä leding-velvollisuuden, perusteeksi on jo ennen
esitetty. Aikain kuluessa bol täälläkin jäi yksinomaan vain
maanverotusyksiöksi.[478]
Bol oli aikaisemmalla keskiajalla yleisesti käytetty nimitys
Ruotsissakin, Skånesta Norlantiin saakka. Alkuaan, kun ei maalla ollut
muuta kuin asuntopaikan arvo, bol Ruotsissakin merkitsi asuntopaikkaa,
tilaa yleensä, viljelmää; niin useimmissa maakuntalaeissa. Siinä
merkityksessä se esiintyy vieläkin käytetyissä ruotsinkielisissä
nimityksissä "prestbol", "klockarebol" (pappila, lukkarila). Mutta
aikuiselle bolille kävi Ruotsissa, niinkuin sille kävi muuallakin: se
jäi alkuperäisen tila-alueen nimeksi, vaikka alueelle syntyi useita
tiloja, ja se tuli merkitsemään määrättyä maa-alaa määräämättömän
viljelmän sijasta. Ruvettiin puhumaan kokonaisista boleista ja bolin
osista, 1/2 ja 1/4 boleista, ja bol tuli täälläkin verotusyksiöksi
samalla lailla kuin Tanskassakin oli tapahtunut.[479]
Myöskin Suomessa esiintyy bol vanhemmalla keskiajalla. Edellä tehty
lyhyt katsaus jo viittaa siihen, mitä bol Suomessakin alkuaan on
ollut.[480]
Suomen vanhat bolit esiintyvät asiakirjain mukaan ainoastaan Suomen
lounaisilla ruotsalaisilla alueilla, tarkemmin sanoen Ahvenanmaalla ja
Kemiössä. Jo tämä seikka osoittaa, että meidän maassamme esiintyvä bol
on samaa juurta kuin skandinavialainen. Bolin esiintymisaika Suomessa
supistuu varhaisempaan keskiaikaan; ensi kerran bolia täällä mainitaan
v. 1328 ja viimeisen kerran 1410.
Kaikissa 11 asiakirjassa, joissa bolista puhutaan, sillä tarkoitetaan
tilaa, viljelmää rakennuksineen, peltoineen, niittyineen, metsineen,
kalavesineen ja muine etuuksineen. Alkuisin on bol varmaan täälläkin
merkinnyt normalista tilaa yleensä, sitä sen tarkemmin määräämättä.
Mutta siihen aikaan, jolloin asiakirjamme bolista puhuvat, tämä
kehityskausi jo oli sivuutettu ja bol tullut merkitsemään määrätyn
suuruista tilaa, kuten selviää siitä, että bolia ositettiin 1/2, 1/4 ja
1/8 boleihin ja että bolilla jo varhain oli määrätty arvo. Tällä tavoin
bol Suomessakin tuli veroyksiöksi, jollaisena se Ahvenanmaan
vanhimmassa verotuksessa esiintyy.
Siihen aikaan kuin eri seutujen bolit verotuksen kautta saivat saman
veroarvon, ne todellisuudessakin luultavasti olivat yleensä
samanarvoisia ja -suuruisia. Mutta kun eri seuduilla olevain tilain
kesken ei voitu toimittaa minkäänlaista tilusten tasoittamista, ne
aikaa myöten, asutuksen ja viljelyksen eri tienoilla eri tavoin
kehittyessä, varmaan tulivat melkoisenkin erilaisiksi. Tästä yleisestä
syystä kaikki vähänkään vanhemmat maaveroyksiöt Suomessa ovat eri
seuduilla eri suuruisia, vaikka ovat samannimisiä ja alkuaan varmaan
olleet samansuuruisiakin.
Mahdollisesti myöskin samassa kylässä olevat tai samaan asutukseen
lukeutuvat bolit alkuaan omistivat ja käyttivät omia erillisiä
peltojaan ja niittyjään, jotka eivät olleet yhteisen kyläjaon alaisia.
Lounaisen Suomen vanhin saaristo- ja rannikkoasutus on suuressa määrin
sellaisen yksinäisasutuksen luontoista ja lukemattomat maakirjoissa eri
kyliksi merkityt asutukset ovat ikivanhoja yksinäistiloja tai
sellaisesta jakautumalla syntyneitä pikkukyliä. "Lohkojaon" tapainen
erillinen omistustapa oli uuden ajan alussa yleinen Ahvenanmaalla ja
useilla seuduin lounaisen Suomen mantereella, ja syytä on katsoa tältä
asutus- ja omistusmuotoa ikivanhaksi.
Todennäköistä kuitenkin on, että tätä kyläjärjestelmää paljon yleisempi
jo muinoin oli toinen kyläjärjestelmä, sellainen, jossa alku-bolit
kylän peltojen ja niittyjen omistamisessa ja käyttämisessä olivat
toisistaan riippuvia, niinkuin ne metsän, laitumen ja kalavesien
omistamisessa ja käyttämisessä tiettävästi kaikkiallakin olivat.
Sellaisissa kylissä bol-järjestelmä varmaan on ollut jaonkin
perusteena. Kun verotuksen kautta boleille oli tullut lasketuksi sama
arvo ja sama vero, käy luultavaksi, että samassa kylässä olevat bolit
nyt saatettiin käytännöllisesti samanarvoisiksi ja -suuruisiksi,
elleivät ne jo aikaisemmin sitä olleet; oikeus ja kohtuus vero-oloissa
oli mahdollista ainoastaan siten, että yhtä suurta veroa maksavat tilat
samassa kylässä olivat samansuuruiset ja -arvoiset. Suomen bol-alueella
on siten luultavasti ollut samanlainen kyläjako, kuin Skandinaviassakin
tiedetään olleen. Tämän kautta bol alueellaan tuli kaiken myöhemmän
maaverotuksen pohjaksi ja perustukseksi, ja bolin nimi muuttui
verokunnan nimeksi.