Edellä kerrotut 1300-luvun alkupuolella toimineet laamannit sekä paljon
kauemmin pysyneet suomal. ja ruotsal. oikeus erillisine vero-, pitäjä-
ja käräjäjärjestelmineen luovat kuvan kahdesta muinaisesta
kansallisuudesta Lounais-Suomessa, joiden välillä ei ollut ainoastaan
kielellinen ero, vaan myöskin yhteiskunnallista ja taloudellista eroa.
Kun monellakin lounaisen Suomen seudulla muinoin oli lähekkäin joku
hyvin vanha Suomenkylä ja Ruotsinkylä, niin on luultavaa, että niiden
asukkaat kerran ovat kuuluneet eri kansallisuuksiin, jotka useissa
tärkeissä asioissa olivat toistensa vastakohtia. Juuri tuo jyrkkä raja
nähtävästi antoi aiheen kyläin nimittämiseen kansallisuuden mukaan.
Tenholassa Raaseporin läänissä v:n 1451 verokirjan mukaan olivat
"Ffynnebol" ja "Swenskabol" eri verokuntia, Paraisissa oleva Sysilahden
kylä jakautui vielä uuden ajan alussa kahteen osaan "Finsk Sysilax" ja
"Svensk Sysilax", jotka ilmeisesti kansallisuusolojen vuoksi kuuluivat
eri verokuntiin.[475] Mutta tämä sama esimerkki on kansallisuuksien
myöhempää historiaa suuresti valaiseva; Suomen Sysilahdesta uuden ajan
alussa oli jo suurin osa joutunut ulkokyläläisten haltuun ja m.m. oli
kahdella Ruotsin Sysilahden isännällä jo taloja Suomen Sysilahdessa.
Kylässä oli tapahtunut tai oli tapahtumassa kansallisuusmuutos. Sen oli
aikaansaanut heimokaudella tuntematon voima: valtiojärjestyksen
suojaama omistusoikeus, historiallisen elämän synnyttämä maan ostaminen
ja vaihtaminen ja koko uusi taloudellinen taso. "Suomenkylästä" saattoi
nyt tulla ruotsalaisten omistama kylä, "Ruotsinkylästä" supisuomalainen
asutus; kansallisuus ei enään sulkenut yhteiskunnallista ja
taloudellista elämää perinnöllisiin kieliryhmiin, vaan kieliryhmät
saivat nyt vapaasti levitä yhteiskunnallisen ja taloudellisen elämän
aloille. Se oli vanhemman keskiajan historiallisen kehityksen
päätuloksia maamme lounaisissa osissa.